Gravity-sarja

Kun – – selkeiden ja artikuloitujen objektien maailmaa ei enää ole, havaitsemisemme – –muuttuu tilallisuudeksi ilman asioita. Näin käy yöllä. Yö ei ole havaittavissa oleva objekti; se kietoo minut sisäänsä ja läpäisee kaikki aistini – –. Yöllä ei ole ääriviivoja – – se on pelkkää syvyyttä ilman etu- tai taka-alaa, ilman pintoja ja välimatkaa, joka erottaisi sen minusta.

Maurice Merleau-Ponty: Phénoménologie de la perception

Uusissa koruttoman mustavalkoisissa töissään Aapo Huhta täyttää valokuvansa niin läpitunkemattomalla pimeydellä, että jopa taivaanranta liukenee siihen. Öistä tyhjyyttä asuttavat hahmot näyttävät kietoutuneen maidonvalkeaan sumuun tai jäävän jonkinlaisen kosmisen säteilyverhon taakse. Ne ovat sekä kipeän ruumiillisia että äärettömän kaukana, kuin visuaalisia kaikuja toisesta ulottuvuudesta. Hahmot eivät paljasta mitään asuttamastaan tilasta, koska niiden olemassaoloa eivät säätele meidän tuntemamme fysiikan lait.

Kolmiulotteisuus on uhattuna, kun Huhta purkaa valokuvauksen figuratiivista perinnettä. Analogisilla prosesseilla ja työtavoilla Huhta vääntää teoksissaan avaruutta ja aikaa lähes groteskeille mutkille. Hän vääristelee ihmiskehon ääriviivoja vimmatusti: näitä olentoja on pidettävä ennen muuta kuolevaisina

Kuvasarjassa Gravity Huhta jatkaa matkaansa eksistentiaalisten löytöjen polulla. Hän on keskittynyt taiteellisessa tuotannossaan aina ihmisen ja ympäröivän tilan suhteeseen ja etääntynyt vuosien mittaan dokumentaarisilta juuriltaan yhä abstraktimpaan suuntaan. Ihmishahmo on edelleen Huhdan vakioaihe, mutta se on aina äärimmäisen anonyymi. Kuten jo aiemmassa sarjassa Omatandangole, varjomaiseksi siluetiksi pelkistetystä yksittäisestä ihmisruumiista tulee ihmisyyden symboli, joka saa lukuisia merkityksiä. Sarjassaan Gravity Huhta kääntää tähänastisen väripalettinsa yllättäen päälaelleen jättämällä taakseen porottavan auringonpaisteen, jonka läpitunkemia aiemmat työt ovat olleet. Kun päivä kääntyy iltaan, kuoleman läsnäolo tulee tykö.

Gravity tuntuu tapahtuvan täpärästi suunnatonta mustaa aukkoa ympäröivän tapahtumahorisontin ulkopuolella, limbossa, jossa niin aine kuin käsitteetkin muuttavat muotoaan romahduksen partaalle. Kehon hajoaminen näyttäytyy koko kauheassa kauneudessaan Huhdan hylätessä ihmisyksilön kuvaamisen normit. Ikuisen yön keskellä Gravityn ulkoavaruus on täynnä vihjeitä siitä, mitä on edessä, kun viimeisetkin voimat pettävät: loppu on pysyvästi kuiva maisema. Tältä siis näyttää rauha.

Helen Korpak
taidekriitikko

suomentaneet Markku Päkkilä ja Helka Sivill

Aapo Huhdan teoskokonaisuus Gravity on kokoelma mustavalkoisia valokuvia ihmishahmoista sekä Sisilian katakombien muumioista 1500-luvulta. Huhdan kuvissa pimeyden ympäröimät ihmishahmot verhoutuvat filmirakeen, kemiallisten jäämien, valovuotojen ja optisten vääristymien sattumanvaraisuuteen. Kuvaamalla ja uudelleenkuvaamalla sekä käyttämällä kokeellisia pimiömenetelmiä alun perin studiossa kuvatut ihmishahmot ovat muuttuneet kerros kerrokselta vain kaiuksi siitä, mitä kameran edessä oli alun perin olemassa.

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan kirja Gravity (Kult Books 2023).

Näyttelyn videoteos "In Limbo" on tehty yhteistyössä butoh-tanssitaiteilija Ken Main kanssa.