Omatandangole-sarja

Omatandangole

Mielikuva kaukaisesta paikasta. Jos juoksisin tarpeeksi nopeasti ja kauas, voisinko päästää irti itsestäni ja menneisyydestäni? Saapuisin hiljaiseen, kuunkaltaiseen paikkaan. Jos kohtaisit minut siellä ja katsoisit minua, näkisitkö lävitseni, kaikkien riisuttujen kerrosten lävitse. Ehkä tuntisin vihdoin tulleeni kotiin.

Minä pakenin. Pakonomainen tarve päästä mahdollisimman kauas vei minut lopulta Namibian autiomaahan. Se oli kuin kaukaisin maailmankolkka, johon minulla ei ollut siteitä.

Omatandangole on oshiwambon kieltä ja tarkoittaa kangastusta. Siinä on jotain samankaltaista valokuvaamiseni kanssa, joka perustuu todelliseen, mutta pakenee sitä, muuttuu toiseksi. Vaikka kaikki ympärillämme oleva on luonteeltaan kaoottista ja hajoavaa, on mahdollista luoda sellaisia valokuvia, jotka näyttävät sen kaiken kokonaisena ja ehjänä, hyvin toisenlaisena kuin todellisuus usein tuntuu olevan. Eikö se täydellinen hetki, jonka kamera vangitsi, ollutkin hetken totta – kuin saavuttamaton onni, joka aina katoaa yhtä nopeasti kuin on ilmestynytkin.

Sarjan valokuvat on kuvattu vuosien 2016-2018 aikana