MARKKU LAAKSOWanderer im Wunderland 1.3.2025 – 23.3.2025

Wanderer im Wunderland on taiteen kohtaamisesta innoituksen saanut näyttely. Olen elämäni aikana kolunnut runsaasti taidemuseoita, usein tarkoituksella etsinyt tiettyjä teoksia, ja toisaalta sattumalta kohdannut paljon muita. Teosteni lähtöaihe on jo kauan aikaa ollut sattuman vaikutus elämään. Maalatessani teoksiani en ole suunnitellut teoskokonaisuutta, vaan antanut edellisen maalauksen johdattaa aina seuraavaan, ja assosiaatioiden vaikuttaa lopputulokseen.

Wanderer im Wunderland -maalaussarjan teosten nimi viittaa sekä Caspar David Friedrichin maalaukseen, että Lewis Carollin Liisan seikkailut ihmemaassa -kirjaan. Näiden maailmojen yhdistelmä antaa kehykset tarkkailuun, katseen suuntaan ja erilaisiin rinnastuksiin. Näin Friedrichin maalauksen Vaeltaja sumumeren yllä (1819) Hamburg Kunsthallessa ensi kerran 1990-luvulla. Jo silloin teos jäi erityisesti mieleeni, kun samalla matkalla tuttu paikallinen taiteilija veti kirpputorilla vihreän takin ylleen ja totesimme hänen muistuttavan erehdyttävästi maalauksen hahmoa. Muutama vuosi sitten Hampurissa matkaillessamme perheemme, silloin kuusivuotias, lapsi vaikuttui eniten Miniature Wunderland –museosta, ja me aikuiset puolestaan Hamburg Kunsthallen näyttelyistä. Tuolloin Vaeltaja kohtasi Ihmemaan.

Lapseni ansiosta päädyin myös ottamaan Vincent van Goghin teokset osaksi maalausteni aiheita. New Yorkin MOMAssa näkemämme Tähtikirkas yö (1889) sai viisivuotiaamme innostumaan Vincentistä ja viimeistään Nopoloiden lastenkirja Risto Räppääjä ja Väärä Vincent hurahtamaan kokonaan. Lapsemme on parissa vuodessa toistanut aihetta maalauksissaan jo kymmeniä kertoja. Omaan luonnoskirjaani Vincentin Iirikset olivat päätyneet jo ennen teoksen fyysistä kohtaamista, mutta teoksen äärellä ymmärsin sen, miten haluan tulkintani siitä tehdä.

Olen vuosien varrella kohdannut van Goghin teoksia satunnaisesti, ja ne ovat aina jättäneet jonkin pysyvän jäljen alitajuntaani. Kiertäessämme museoita puolisoni kanssa Lontoossa vuonna 2014 National Galleryssa meidät ohjattiin ilman ennakkovaroitusta hämärään huoneeseen, jossa sai olla samaan aikaan vain muutama katsoja. Siellä oli esillä ensimmäistä kertaa 65 vuoteen vierekkäin Van Goghin kaksi identtistä tulkintaa Auringonkukat (1887) teoksesta. Näky oli hämmentävä ja pyhä, en ollut varautunut siihen, kohtaaminen tapahtui ennakoimatta. Teokset olivat jotain muuta kuin mitä olin aina kuvitellut; niissä oli hillittyjä sävyjä, herkkyyttä ja tarkkuutta esittävyydessä.

Näyttelyni maalausten toinen aihe Caravaggion kangas oli muhinut luonnoslehtiössäni jo vuosia, kunnes koronavuosina aihe viimein konkretisoitui maalauksiksi. Kun tiet taiteen äärelle suljettiin koronarajoituksilla, visuaalinen ajatukseni renessanssimaalausten taustakankaiden tuomisesta esiin peittämään maalaus osittain sai uudenlaisen merkityksen. Joissain maalauksissa olen lisännyt kankaan päinvastoin, en peittämään, vaan korostamaan aihetta.

Taide on itselleni yhä todellisempaa kaiken niin sanotun todellisuuden rinnalla. Nykyisessä lohduttomassa maailmantilanteessa koin näiden teosten maalaamisen lohdullisena. Kuten kirjailija Hannu Mäkelä jossain puhetilaisuudessa sanoi; ”lapset ja rakkaus ovat elämän tarkoitus”. Olen erittäin vahvasti samaa mieltä.

Markku Laakso

Markku Laakso (s. 1970) on Enontekiöltä syntyisin oleva saamelainen kuvataiteilija. Hän toimii sekä yksin taidemaalarina, että työparina puolisonsa Annika Dahlstenin kanssa tehden valokuva-, video- ja animaatioteoksia. Laakso on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin Suomen ja pohjoismaiden lisäksi mm. Espanjassa, Italiassa, Japanissa, Ranskassa, Saksassa ja USA:ssa. Laakson teoksia on mm. Helsingin taidemuseon, Kansallisgallerian, Göteborgin kaupungin ja Riddo Duottar Saamelaistaiteen museon kokoelmissa.