EIJA-LIISA AHTILA3-kanavainen projisointi installaatio ja veistoksia 11.12.2010 – 9.1.2011
Marian Ilmestys on kolmen projisoidun kuvan installaatio, jossa rakennetaan ja esitetään uudelleen liikkuvan kuvan avulla kristillisen ikonografian keskeinen maalaus.
Se pohjautuu Luukkaan evankeliumin (1:26 - 38) kertomukseen ja Marian ilmestys -maalauksiin, joihin taiteilijat ovat eri aikakausina tallentaneet näkemyksensä evankeliumin tapahtumasta.
Tässä Ilmestyksessä tapahtumat on sijoitettu nykyhetkeen. Installaatio koostuu sekä kuvauksiin valmistautumista esittävästä materiaalista että varsinaisesta Ilmestys-tapahtuman rekonstruktiosta. Materiaali on kuvattu pääosin talven 2010 pakkasissa lumisessa Aulangon luonnonpuistossa eteläisessä Suomessa ja taiteilijan työhuoneella sekä Ilmestyksen tapahtumapaikkaa esittävissä lavasteissa. Näyttelijät ovat kahta lukuunottamatta amatöörejä, joista osa on Helsingin Diakonissalaitoksen naisten diakoniapalvelujen asiakkaita. Huolimatta käsikirjoituksessa suunnitellusta, on tapahtumat, roolit ja dialogi sovitettu prosessin edetessä näyttelijöiden olemuksen mukaan.
Näkökulmana Ilmestykseen on Jacob von Uexküllin ajatus elävien olentojen erilaisten maailmojen yhtäaikaisesta olemassaolosta. Tuon ajatuksen avulla lähestytään ihmeen olemusta ja havaitsemisen ja tiedon mahdollisuuksia.
"A Stroll through the Worlds of Animals and Men" Jacob von Uexküll (1957) / OTE:
"Meille syntyy helposti harhakuva, että vieraan subjektin suhde hänen maailmansa esineisiin on olemassa samalla avaruudellisella ja ajallisella tasolla kuin oma suhteemme ihmisten maailman esineisiin.
Tätä harhaluuloa tukee osaltaan uskomus yhteen ainoaan maailmaan, jossa kaikki elolliset olennot ovat kukin omassa lokerossaan. Tästä seuraa yleinen vakaumus, että kaikille elollisille olennoille on olemassa vain yksi tila ja yksi aika.
Fyysikot ovat vasta viime aikoina alkaneet epäillä sellaisen maailmankaikkeuden olemassaoloa, jonka tila on yhtäpitävä kaikille olennoille."
KERTOJAN ÄÄNI / OTE:
"...jotta jokin saa alkunsa on pakko vain aloittaa ja ottaa yhteyttä johonkin, jota ei vielä ole - ainakaan omassa tiedossa. Ja kirjoittaa siihen lisää.
Kuinka tietää, mitä asiat ovat ellei ole tuttu niiden kanssa entuudestaan? Mitä niistä siinä vaiheessa tietää? Miten sellaiset asiat ovat olemassa?
Miten päästä niiden viereen ja aloittaa keskustelu - mistä ja kenen kielellä?
Vaistomaisesti lähestytään sen kautta, mikä tunnetaan ja tiedetään - joskus niin tarkkarajaisesti ja voimakkaasti että nähdään vain yhdestä pisteestä, yhteen suuntaan, asiat selvässä järjestyksessä - yksi edessä, toinen vähän sen takana ja niin edelleen - perspektiivissä.
Entä voiko jo tuttu asia täyttää ihmeen tuntomerkit? Voiko hämmästyä sijoiltaan jostain, jonka tuntee läpikotaisin? Mitä silloin näkee?
Ehkä eteen tulee kysymys, jota ei ymmärrä. Tai kuva jostain, joka alkaa vaivata mieltä. Ne laitetaan esiin johonkin, mistä ne voi havaita ja jäädään odottamaan, kuka tulee katsomaan. Ja miten se niitä katsoo."
Eija-Liisa Ahtila
Eija-Liisa Ahtilalla on urallaan takana lukuisia merkittäviä yksityisnäyttelyitä, joista voidaan mainita esimerkiksi vuoden 2002 retrospektiiviset näyttelyt Tate Modernissa Lontoossa ja Kiasmassa Helsingissä. Vuonna 2006 hän oli ensimmäinen suomalainen kuvataiteilija joka on esittäytynyt New Yorkin modernin taiteen museossa. Vuonna 2008 hänellä oli retrospektiivi Jeu de Paume-museossa Pariisissa. Lisäksi hän on osallistunut Venetsian biennaaliin (2005, 2008), Kasselin documentaan (2002, 2005) ja São Paulon biennaaliin (2008). Ahtila on saanut myös merkittäviä kansainvälisiä taidepalkintoja, kuten visuaalisen taiteen palkinnon Artes Mundin Walesissa (2006) sekä Vincent van Goghin eurooppalaisen nykytaiteen palkinnon Alankomaissa (2000). Hänelle on myönnetty Prince Eugen -mitali Ruotsissa (2009) ja kotimaassa muun muassa taiteen akateemikon arvonimi (2009).