MARJA PIRILÄCamera obscura - sisätila/ulkotila 18.1.2003 – 9.2.2003

Ajatus näiden kuvien tekemiseen syntyi yöllisestä oivalluksesta: camera obscuraksi muutetussa huoneessa saisin yhdellä kertaa samalle filminpalaselle ihmisen, hänen huoneensa ja ikkunasta avautuvan maiseman. Miten kokonaisvaltainen menetelmä ihmisen elinpiirin kuvaamiseksi!

Vuosikausia neulanreikäkameroilla työskennelleenä aloitin projektin uteliaan sinnikkäänä: testejä useiden minuuttien valotusten kanssa, työläitä pimennyksiä, kuvausaikojen sopimisia ja peruuntumisia, valon odotusta, rajaus- ja tarkennusyrityksiä pimeissä tiloissa. Häikäistymistä valosta. Nautintoa huoneen metamorfoosista. Ihmetystä väreilevästä, lumoavasta ilmiöstä.

Useimmiten camera obscuroissa tapahtui jotain odottamatonta. Suunnitelmat muotoutuivat uusiksi, tila ja tilanteet johdattivat ennakoimattomiin ratkaisuihin. Pimeässä huoneessa pitkän valotuksen aikana saatoin vain toivoa, että silmieni edessä alati muuttuva väreilevä ilmiö piirtyisi filmille sellaisena, kuin sain sen kokea hiljaisessa huoneessa.

Kuvista alkoi muotoutua paitsi ihmisen elinympäristön myös mielenmaiseman kartoitusta: ajatusten, muistojen, unien, pelkojen ja haaveiden heijastumia.

Marja Pirilä

ote valokuvakirjasta CAMERA OBSCURA sisätila/ulkotila, Musta Taide, 2002