KARITA KIVIKOSKI-VEIJALAINENMaalauksia 11.9.2003 – 28.9.2003
Maalaukseni perustuvat arjen keskustelulle. Keskustelen itseni kanssa samalla kun maalaan. Alitajuntani pyytää puheenvuoron käteni kautta, johon silmäni antavat vastakommentit. Aiheeni löydän ilmiöistä ja asioista, jotka tapahtuvat joko minulle tai kanssaihmisilleni. Erilaiset tunteet sekä tuntemukset ovat herättäneet halun pohtia ja keskustella.
Jokin ajatus jää mieleeni kypsymään. Yleensä ajatukseen sekoittuu kiinnostava muoto tai toisinaan konkreettinen havainto, jonka avulla voin aloittaa keskustelun eli maalaamisen. Työn edetessä keskustelu muuttaa suuntaa, syvenee ja selkeytyy. Varsinainen lopputulos on usein itsellenikin yllätys. Keskittyessäni keskeneräiseen maalaukseen, en vielä tiedä tulevia aiheita. Etenen päiväkirjanomaisesti ja pohdittavia asioita on löytynyt. Taaksepäin katsoessani huomaan kaaren, jonka työni muodostavat antaen vaikutelman isommasta aihelinjauksesta, vaikka tietoisesti en ole niin tehnyt.
Näyttelytilassa työni jatkavat keskustelua taiteen kokijan kanssa. Pidän maalaamista palkitsevana työnä, jos vastapuhelua ja pohdintaa syntyy sekä mahdollisesti myös erilaisia näkökulmia kuin itselläni on. Taidetta ei voi koskaan ymmärtää väärin. Jokaisen tulisi tarkastella taidetta itsensä kautta ja antaa itselleen mahdollisuus omaan puheenvuoroon.
Karita Kivikoski-Veijalainen