MINNA JATKOLALemmentunneli 22.1.2004 – 8.2.2004

Yksi keskeisimmistä lähtökohdista näyttelyni teoksissa on ollut se, minkälaisista elementeistä ja miten kolmiulotteinen tilailluusio rakentuu kaksiulotteiselle kuvapinnalle.

Maalaustaiteessa tila mielletään usein värinvaihteluiden, perspektiivin ja valöörin kautta rakentuvana kokonaisuutena. Kuitenkin käsitämme tilan olemassaolon kaksiulotteisella kuvapinnalla hyvinkin pienestä merkkimäisestä viitteestä. Itse olen kiinnostunut kuvaamaan maalauksissani mieluumminkin erilaisia tapoja kokea ja olla jossakin tilassa kuin toisintamaan olemassa olevia paikkoja. Maalauksissani käsittelen tilaa myös sosiaalisen ympäristön kautta. Esimerkiksi oma koti on oma tila julkisen tilan ja ympäröivän todellisuuden kautta. Maalauksissani onkin yleensä aina ihmisiä, jotka on kuvattu suhteessa ympäristöön, joka taas voi olla pelkkä mielikuva ympäröivästä todellisuudesta.

Olen yhdistänyt maalauksissani piirrettyjä ja maalattuja alueita. Näiden kahden tekniikan yhdistelmä kiehtoo minua niiden ominaisluonteiden kautta. Tekniikoilla voi leikitellä korostaen maalauksen kaksiulotteista luonnetta, mutta ne mahdollistavat myös sisällöllisten asioiden esilletuonnin; onko maalattu kuva todellisempi kuin piirretty kuva ja arvotetaanko maalattu alue tärkeämmäksi kuin piirretty alue.

Eri tekniikoiden yhdistäminen samassa maalauksessa on kiinnostavaa varsinkin silloin, kun maalauksessa on useita erillisiä tiloja ja tapahtumia, jotka muodostavat yhdessä tietyn kokonaisuuden. Kyse ei niinkään ole ajallisesti samanaikaisista tapahtumista, vaan asioista, jotka näyttäytyvät yhdessä silloin, kun niitä yhdistää jokin sisällöllinen teema. Todellisuuskuvani koostuu sirpalemaisista havainnoista ja kokemukseni maailmasta syntyy sen kautta, mitkä asiat koen merkityksellisiksi. Ne asiat haluan myös esittää maalauksina.

Minna Jatkola