KARITA KIVIKOSKI-VEIJALAINENSanonko? 7.1.2005 – 23.1.2005

Toisinaan jokin muoto, jonka kohtaa monta kertaa useamman päivän ajan, aukaisee kanavan alitajuntaan. Silloin ymmärtää itsestään jotain, jokin tärkeä asia lähtee liikkeelle. Pohtiessani asiaa ja tehdessäni töitä maalaamalla tunnelmat muuttuvat alun ruskeasävyisistä kevyempiin herkkiin väreihin, mutta asia pysyy samana.

Voiko yksi luonnos yhdestä muodosta - kokoon kääriytyneestä kiinanruusun kukasta - olla niin voimakas kokemus, että siitä syntyy kokonainen näyttely? Aloittaessani en nähnyt kuin yhden maalauksen kerrallaan. Mutta puolessavälissä työskentelyäni olin aitiopaikalla. Näin jo valmiit maalaukset, tekeillä olevan ja luonnoksia tulevista. Tulevat maalaukset jalostuivat odottaessaan vuoroaan, keskityin työstettävään maalaukseen ja kamppailin itseni kanssa. Maalaaminen on välillä kamppailulaji, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Saatettuani valmiiksi keskeneräisen, aloin työstää seuraavaa. Etenin aluksi johdonmukaisesti, kunnes oli palattava vanhempiin maalauksiin uudestaan.

Kyllä, yksi luonnos ja yksi kokonainen näyttely. Asia tuntuu olevan edelleen tärkeä, vaikka sitä onkin niin vaikea sanoa ääneen.

Karita Kivikoski-Veijalainen