KARI SOINIOMiehen tuoksu 4.2.2006 – 26.2.2006
Miehen tuoksu -teossarjan kuvat asettavat sankarimme uuteen paikkaan avoimen taivaan alle, kivisille sammalille. Siellä hän nauttii olostaan ja kuuntelee näkymättömiä ääniä. Hän nousee uudesta elementistä, vedestä, ja tuntee auringon ihollaan. Sankari astuu rantaan ja katoaa kallion taa. Hän makaa sammalpeitteisillä kivillä ja kuulostelee pohjoista maisemaa. Hän on terävien kivien ja pehmeiden sammaleiden Islannissa ja tummien vesien ja sinisten taivaiden Suomessa. Hahmo ja maisema käyvät vuoropuhelua kuvissa. Mies ei kuitenkaan dominoi luontoa sankarin lailla, vaikka hän nousee vedestä kuin Väinämöinen ja kuuntelee haltioiden ääniä.
Kuvissa liikutaan terävyyden ja epäterävyyden välillä, miehen ja luonnon/maiseman välillä. Kun mies nousee esiin vedestä, maisema terävöityy ja hän tulee ympäristönsä kuvaksi. Ympärillä näkyy merkkejä sivilisaatiosta - miten vedestä nouseva pehmeäpiirteinen hahmo kohtaa (modernin) maailman? Uholla vai ymmärryksellä?
Miehen tuoksu pohtii havaintoa ja sen välittämistä, kuvat ovat tavallaan toisenlaisia luontokuvia. Tunteeko katsoja tuoksut ja kuuleeko äänet, aistiiko tuntemuksetkin kuvasta?
Miehen tuoksu on kuin takautuva johdanto edelliselle näyttelylleni, Sankarin paluulle . Kuten aiemmissa projekteissani, jatkan Miehen tuoksu -teossarjassani identiteetin pohdintaa. Miten olemme ruumiissamme ja miten suhteutamme itsemme ympäröivään maailmaan ja historiaan? Olemmeko osa luontoa vai sen herroja?
Miehen tuoksu käsittelee monien aiempien näyttelyideni teemoja. Miehen ruumiillisuutta, maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä, seksuaalisuutta ja sensuaalisuutta, luontosuhdetta ja ympäristöä.
Kari Soinio