MARTTI AIHAVeistoksia 28.4.2007 – 20.5.2007

Martti Aihan näyttelyn teokset ovat veistoksellisia seinäreliefejä tai lattialla vapaasti seisovia veistoksia, jotka valtaavat tilaa ympäriltään. Lisäksi esille tulee piirustuksia ja pienoisveistoksia. Aiha jatkaa uusissa teoksissaan tunnistettavalla, mutta jatkuvasti uusia materiaaleja ja esitystapoja kokeilevalla tyylillään kuva- ja veistotaiteen perusasioiden tutkimista.

Seinäreliefeissä on maalauksen leima. Ne on tehty neliömäiselle vanerilevylle puuleikkauksin ja akryylillä maalaten. Toiset reliefeistä koostuvat litteäksi kerrokseksi toistensa päälle asetetuista eri muotoisista ja eri värisistä akryylilevyistä. Erilaisten tasojen limittyessä toisiinsa sekä valon vaihtelusta syntyy reliefien pintaan maalauksellinen vaikutelma. Voisi sanoa, että maalaustaiteen kaksiulotteinen tila on saanut kolmiulotteisen avoimen rakenteen.

Martti Aihan veistoksissa taas perinteiset vertikaalisuuden ja horisontaalisuuden tilalliset ulottuvuudet ja niiden välille syntyvät jännitteet saavat vallan. Veistokset kuitenkin kumoavat perinteisiä veistotaiteen ajatuksia massan ja painovoiman korostamisesta, koska veistosten ilmavasti sommitellut rakenteet ovat pääosin läpinäkyvää akryylilevyä: aineettomuus, ruumiittomuus ja painottomuus korostuvat. Kaiken kaikkiaan uusissa teoksissaan Aiha tuntuu nojaavan voimakkaasti perinteisiin esteettisiin arvoihin ja formalistisiin periaatteisiin.

Martti Aihan teosten muodot kuvaavat, jos eivät suorastaan esitä, todellista maailmaa. Pitkälle abstrahoidut teokset herättävätkin mitä erilaisimpia mielikuvia, vaikka ne lähes aina perustuvat johonkin selkeään aiheeseen, useimmiten ihmishahmoon. Aiheet ovat kauttaaltaan mitä klassisimpia. Vanerilevyreliefeissä ne ovat esimerkiksi äiti ja lapsi- tai luontoaiheita. Akryylilevyreliefeissä lähtökohtana on esimerkiksi silmä, mutta teoksen suuren mittakaavan takia aihe näyttäytyy katsojalle abstraktina.

Kahdessa suuressa Vaassilaksi nimeämässään veistoksessa Martti Aiha käsittelee kansalliseepoksemme Kalevalan henkisen perinnön merkitystä hänelle itselleen. Hän kuvaa kalevalaista maailmaa oman ajatusmaailmansa kautta. Vaassila Kieleväinen oli Vuonnisen kylässä elänyt tietäjä ja loitsu- ja eeppisten runojen hallitsija. Keskusteltuaan Kieleväisen kanssa Elias Lönnrot sai idean rakentaa kokoamistaan runoista eepoksen, yhtenäisen Kalevalan tarinan. Kimmokkeen Vaassila-teosten tekemiseen Aiha sai siitä, että teosten kautta hän hakeutuu myös omien kaukaisten sukujuuriensa lähteille, esi-isiensä jalanjäljille.

Kaiken kaikkiaan Martti Aiha toteaa, että hän tarvitsee lähtökohdakseen aina jonkin konkreettisen aiheen. Se luo teoksen tekemiseen jonkin tunnelman. Vain tämä on usein jäljellä lopullisessa teoksessa: intensiivinen, vaistonvarainen yksityinen kokemus. Samalla Aihan teoksissa tulee voimakkaasti esille hänen tavaramerkikseen muodostunut, ornamentiikkaan perustuva, liekkimäinen elävä muoto - kuin taiteilijan yksilöllinen siveltimenveto.

Rauli Heino