PETRI HYTÖNENGTA-Saaga 9.2.2008 – 2.3.2008

Olen pelannut tietokone- ja videopelejä niiden olemassaolosta lähtien. Tuo uusi maailma oli ja on mielikuvitusmaailma, johon voi paeta todellisuutta, rentoutua, unohtaa, olla yksin ja kokeilla asioita, joita ei muuten koskaan olisi ...Sen avulla on mahdollista toimia vuorovaikutteisesti koneen kanssa ja myös pelata ryhmässä.

Yhdeksi ehdottomista suosikeistani nimeäisin vanhan Commodore-pelin "Winter Olympic Games", kahdeksankymmenluvun klassikon, jossa on yksinkertainen grafiikka ja kirkkaat värit sekä yksinkertaisia tehtäviä, joilla voi mitata reaktiokykyään. Yhdensänkymmentä- luvulta löysin poikani avulla uuden seikkailevan sankarittaren nimeltä "Tomb Raider", paremmin tunnettu Lara Croftina. Tämän pelin grafiikka oli jo parasta, mitä 3D-grafiikka pystyi tarjoamaan, ja se kiehtoi monikulttuurisuudellaan ja visuaalisesti rikkailla ympäristöillään. Mutta tähän mennessä minua on voimakkaimmin vetänyt puoleensa "GTA"-niminen videopeli, erityisesti sen täydellisesti suunnitellut ympäristöt, joissa voi liikkua virtuaalisesti erilaisilla kulkuneuvoilla niin paljon kuin haluaa ja jossa kaikki teot ovat edelleen omia ratkaisuja. Ja häijy juttu on se, että sinusta täytyy tulla "paha" poika päästäksesi etenemään pelissä - muutoin joudut painamaan "Quit"-näppäintä... Mutta kun olet päättänyt olla "pahis", lysti alkaa ja voit alkaa ajatella, pelatessasi, mitkä ovat sinun arvosi todellisessa elämässä. Ja tämä on ollut minulle yksi parhaita johdatuksia länsimaisen elämänmuodon filosofian ja arvojen tajuamiseen.

Ensiksi oli "pidä huolta siitä mitä lapsesi pelaavat" -kausi ja sen jälkeen tuli "pelaa joitakin pelejä yhdessä ystäviesi ja lastesi kanssa" -kausi, joka vähitellen muuntui uuteen muotoon: näin itseni pelaamassa ja maalaamassa tätä uutta virtuaalista maailmaa, kohtauksia GTA-sarjan peleistä, kuten "Vice City", "Liberty City Stories" ja "St. Andreas".

Maalatessani eri GTA-episodeja jätin todellisen maailman noin vuoden ajaksi. Ja 44-vuotiaalle kaverille se on pitkä aika elämässä. Mutta tässä maalaus- ja pelaamis- prosessissa olen löytänyt ihmisistä monia uusia puolia, jotka eivät tavallisesti olisi ilmenneet päivittäisessä käyttäytymisessämme. Eikä kyseessä ole siis pelkkä ampuminen, tappaminen, varastaminen, autolla ajaminen, erilaisten rikosten tekeminen, vaan myös ystävyys, luottamus, pelastaminen, riippumattomuus, terve epäluuloisuus sosiaalisessa elämässä, deittailu, uudet perspektiivit nimenomaan fyysisessä ulottuvuudessa, äärimmäiset virtuaalikokemukset, kuten lentäminen jne.

Ja pelatessani, tutkiessani ja maalatessani tätä "GTA":ksi kutsuttua videopelien maailmaa
aiheeni ovat olleet vain ateljeessani - aivan ympärilläni. Ja tämä on tehnyt työskentelyni sisäänpäinsuuntautuneemmaksi ja jännittäväksi sukellukseksi syviin vesiin…

Petri Hytönen