LAURI ASTALANäkemisestä 30.8.2008 – 21.9.2008

Näkemisestä, 2008
tietokoneavusteinen videoinstallaatio
editio 3

Lauri Astalan (s.1958) tuotanto koostuu muun muassa veistoksista, videoista ja tietokoneavusteisista videoinstallaatioista, joiden aihepiirit ovat sijoittuneet tilan käsitteisiin ja kokemiseen sekä niitä muokkaaviin kulttuurisiin rakenteisiin. Tulevassa näyttelyssään Astala esittää vuorovaikutteisen videoinstallaation Näkemisestä sekä videosarjan Rome dèrive I-III.

Näkemisestä -installaatiossa Astala sanoo pyrkivänsä "rikkomaan elokuvan (tai taideteoksen) ja katsojan välistä perinteistä kahtiajakoa, jossa katsojan rooli rajoitetaan ulkopuoliseksi tarkkailijaksi." Hän haluaa "tuoda katsojan osaksi taideteosta ja tehdä näkyväksi katsojan tässä ja nyt -todellisuuden suhteessa taideteosten perinteisesti esittämään toiseen aikaan ja paikkaan." Astalan teoksessa katsoja huomaa olevansa konkreettisesti osa elokuvaa. Astala sanoo, että "tilakokemuksen, toden ja virtuaalisen, läsnä- ja poissaolevan lisäksi elokuva käsittelee katseen, näkemisen ja kohtaamisen teemaa. Se asettaa kysymyksiä muun muassa siitä, mitä katsoja katsoo: elokuvaa, itseään, katsomistaan…? Mikä on katsojan tila: teoksen esitystila, elokuvakameran taltioima alkuperäinen tila, elokuvan virtuaalinen/fiktiivinen tila…?"

Videosarjassa Rome dérive I-III Astala on kuvannut Rooman kaupunkia eri näkökulmista. Hän sanoo, että "osien I ja II materiaali syntyi satunnaisten kohtaamisten kautta, ´ajelehtimisen´ (dériver) tuloksena." Rome dérive I:ssa Astala kartoittaa kaupunkitilaa ja kokemustamme siitä: autojen valot pyyhkivät talojen seiniä, auringon kadulle luoma varjo vaihtaa paikkaa aamun muuttuessa keskipäiväksi, valvontatutka kiertää avaraa tilaa. Rome dérive II:ssä Rooman kaupungin siluetti toimii kuin kulissina valon ja varjon vaihteluille pilvien kulkiessa kaupungin yllä, päivän muuttuessa illaksi. Astala sanookin "tarkastelevansa usein staattiseksi miellettävää Roomaa, ikuista kaupunkia, saapumisten ja lähtemisten paikkana, eräänlaisena tilojen ja hetkien takaisin palaamattomana virtana."

Rome dérive III:ssa Astala tutkii jälleen ilmiötä, jota hän kutsuu "tilan kuvankaltaistumiseksi eli miten erilaiset kuvat (elokuvat, valokuvat, TV…) määrittelevät tapaamme kokea tiloja ja paikkoja." Teoksessa Astala on kuvannut kohtauksen La Dolce Vitasta, samoilla paikoilla Roomassa, samoilla kameraliikkeillä ja kulmilla kuin alkuperäisessä elokuvassa, mutta ilman näyttelijöitä. Teoksen äänimaisemassa yhdistyvät alkuperäisten näyttelijöiden dialogi nykyhetken yöllisiin ääniin samassa paikassa. Teos muistuttaa siitä, miten kulttuuri voi muokata käsitystämme tilasta, tällä kertaa yhdessä maailman kuvatuimmista paikoista, Rooman Fontana di Trevillä.

Rauli Heino

 
  • astala/2008/Heino5

    Näkemisestä, 2008
    tietokoneavusteinen videoinstallaatio
    editio 3

  • astala/2008/Heino4

    Näkemisestä, 2008
    tietokoneavusteinen videoinstallaatio
    editio 3

  • astala/Heino3

    Yleisnäkymä näyttelystä, 2008

  • astala/2008/Heino2

    Yleisnäkymä näyttelystä, 2008

  • astala/2008/Lauri_Astala_NAKEMISESTA-02

    Näkemisestä, 2008
    tietokoneavusteinen videoinstallaatio
    editio 3

  • astala/2008/Lauri_Astala_NAKEMISESTA-03

    Näkemisestä, 2008
    tietokoneavusteinen videoinstallaatio
    editio 3

  • astala/2008/Lauri_Astala_ROME-DERIVE-01

    Rome dérive I, 2006
    video
    16:9 luuppi, äänetön, kesto 2'05

  • astala/2008/Lauri_Astala_ROME-DERIVE-02

    Rome dérive I, 2006
    video
    16:9 luuppi, äänetön, kesto 2'05

  • astala/2008/Lauri_Astala_ROME-DERIVE-03

    Rome dérive I, 2006
    video
    16:9 luuppi, äänetön, kesto 2'05

  • astala/2008/Lauri_Astala_ROME-DERIVE-04

    Rome dérive II, 2006
    video
    16:9 luuppi, äänetön, kesto 2'05

  • astala/2008/Lauri_Astala_ROME-DERIVE-05


 
 
 
 
 
top