JAN-KENNETH WECKMANMaalauksia 22.11.2008 – 14.12.2008

Näyttelyitäni ja teoksiani on totuttu luonnehtimaan kiinnittämällä huomio teosten muotoon. Olen pitänyt tärkeänä sijoittaa teokset maalaustaiteen kontekstiin, esimerkiksi korostamalla sitä, miten teokset on toteutettu ja minkälaisia erotteluja niistä voi löytää, piirustusta ja maalausta, kuvallisuutta ja materiaalisuutta, illusorisuutta ja aineellisuutta.

Revival-henkinen huipentuma formalismin kiinnostuksessani oli Wäinö Aaltosen museon studionäyttely keväällä 2008. Siinä täydensin 1990-luvun täysmoderneja teoksiani muutamilla uusilla teoksilla, eräällä tavalla postmodernisti, siis epälineaarisesti ajatellen,ettei konkretismi ole kuin yksi kiehtova tyyli muiden joukossa.

Tämä käsillä oleva uusi näyttelyni osoittaa toisaalle, tosin sekin herättämällä henkiin jotakin, mikä olisi ollut mahdollista kauan sitten. Edellisten näyttelyideni korostama piirrettyjen maalausten sarja jatkuu, mutta huomioni on siirtynyt nyt siihen, mitä piirretään ja maalataan, siis aiheeseen. Modernin maalaustaiteen peruskurssi on ohi. On aika siirtyä tarinoiden kertomiseen. Näyttely kertoo tästä siirtymästä, ei niinkään vielä mistään erityisestä tarinasta.

Tarinoiden otsikkona on Deren, keksimäni sana fiktiiviselle maailmalle, jossa maalaus nimeltään Derenin ensimmäinen kartta muodostaa mahdollisten tarinoiden alkupisteen. Legendan alkukuva on taas teos Derenin Alku. Muita maalauksia ovat esimerkiksi Derenin luonto.

Teema katoaa toistaiseksi kuitenkin vielä maalaustaiteen uumeniin. Olen tehnyt Derenin maailmasta ikään kuin alkukartan itselleni ja katsomalla karttaa voin päätellä joitakin alustavia faktoja Derenin maailmasta. Siitä ei ole kuitenkaan vielä kirjoitettu mitään. Deren odottaa tekstejä, joiden kirjoittaminen on aloitettava ensin katsomalla. Mitään kuunneltavaa tarinaa ei ole. Sanana Deren ei merkitse (vielä) mitään. Googlaamalla sana Deren osuu surrealistiseen elokuvaajaan Maya Dereniin. Tämä on puhdas sattuma, jonka tarkistin vasta jälkikäteen.

Maalaukseni siis odottavat kertojaansa, muistiin kirjoittajaansa eli kertomustaan. Olen helpottunut siitä, että voin siirtyä seuraavalle luokalle. Kävinkin maalaustaiteen lukiotani kaksikymmentä vuotta, joten voitte kuvitella tunnelmaa luokkahuoneeni ulko-ovella.

Jan Kenneth Weckman