SAMULI HEIMONENKaikessa on murtumansa 3.10.2009 – 25.10.2009

"There`s a crack in everything. That`s how the light gets in."

Näyttelyn nimi on poiminta Leonard Cohenin Anthem-laulun sanoista. Olen tulkinnut lauseita vapaasti ja kääntänyt osan muotoon "Kaikessa on murtumansa".

Täydellisyys on tarpeetonta. Murtuma, särö, halkeama on välttämätön. Niin asiat kuin ihmisetkin sisältävät usein murtuman: se tekee niistä kiinnostavia. Joskus murtuma on pinnalla ja joskus se on piilevä. Aina se kuitenkin tulee lopulta esiin.

Olen ajatellut murtuman joksikin sellaiseksi, jonka kautta pääsemme sisään asioihin. Se tarjoaa pienen väylän muuten täydellisessä pinnassa. Näyttelyn tarkoitus on paljastaa päällekkäisiä rakennelmia ja etsiytyä sisälle tarkoin vartioituun.

Maalauksissa on kuvattu tilanteita, kun valo lankeaa halkeamasta sisälle ja paljastaa jotain piilossa ollutta. Monia maalauksia motivoi halu nähdä koko totuus. Usein asioita ei näe kokonaisuudessaan. Osa hautautuu tai se peitellään pinnan alle. Todellisuudessa vain jäävuoren huippu näkyy paljaalle silmälle. Olen kuvitellut joihinkin maalauksiin näkyviin koko jäävuoren. Miltä se näyttäisi ja voisiko sitä koskaan täysin ymmärtää.

Murtuma-teemaan liittyy myös ajatus sisä- ja ulkopuolesta. Monissa maalauksissa eläimiin avautuu koloja ja ovia, joista näkyy yllättävä sisus. Sisä- ja ulkopuoli ovat ihmisissä aina jännitteisessä tilassa. Jossain on kuitenkin väylä nähdä sisäpuolelle, yksityiseen.

Näyttelyssä tärkeää ovat myös rajapinnat. Etsin kuvissa rajoja, jotka muodostuvat sisäisen ja ulkoisen välille, tiedetyn ja tuntemattoman välille, tiedostamattoman ja tiedostetun välille. Kaikissa rajoissa on jonkinlainen portti tai venttiili, joka tasaa kahden maailman välistä painetta tai jännitettä.

Olen muotoillut maalaukset pikemminkin kysymyksiksi kuin vastauksiksi. Ne ovat myös ehdotuksia siitä voisiko olla näin tai noin. Eläin on näyttämö, jossa ajatukset esitetään.

Samuli Heimonen