MARKKU LAAKSOPunainen jälki 28.9.2007 – 21.10.2007
Teosteni aiheet ja maailma sisältävät usein elementtejä omasta elämästäni ja historiasta. Vuosien varrella olen huomannut, että jo lapsuudesta saakka lempivärinä ollut punainen on seurannut mukana maalauksissani. Tuo punainen ei ole aina sama, mutta tiedän jokaisen työn kohdalla kuinka sen sekoitan. Punaiseni on minulle kuin vanha tuttu, joka on maalatessa aina mukava tavata. Se on punainen lanka taiteessani.
Kun olin vauvaikäinen, minulla oli kirkkaanpunainen syntymämerkki otsassa. Minuun on siis lyöty punainen jälki jo syntyessäni. Punainen on ollut alusta asti ainoa lempivärini, luultavasti olen alun alkujaan ihastunut siihen sen selkeyden, intensiivisyyden sekä helpon havaittavuuden vuoksi. Lappilaisena punainen toistuu useissa vahvoja tunteita herättävissä elementeissä: auringonlaskuissa, revontulissa, tervaspuussa, ruskassa. Niihin viittaa myös lapinpukujen punainen koristeväri. Lapsena minulla oli herkkä nenä vuodattamaan verta tilanteessa kuin tilanteessa. Veren punainen on kaikessa karuudessaankin kaunis punainen.
Punainen on huomion väri, sitä on käytetty aatteen, intohimon ja rakkauden ilmentäjänä. Sanotaan, että punainen on kaikkein yleisin lempiväri, joten en ole tämän asian kanssa yksin. Maalauksissani punainen on tietyllä tavalla yhteenkuuluvaisuuden väri. Veren värinä se kuvaa verenperintöä niin hyvässä kuin pahassa. Maalauksissani punainen voisi edustaa myös suvaitsevaisuutta. Olipa ihminen millainen tahansa ulkoisesti tai sielultaan, niin kaikkien veri on punaista, vaikka olisi parempi, ettei sitä tarvitsisi kenenkään vuodattaa tätä todistaakseen.
Markku Laakso