TERO LAAKSONENAasia, Poseidonin temppeli ja sininen posliini 6.2.2010 – 28.2.2010
Intohimo ja hohto, elämänvoima ja tietoisuus ovat kaipaukseni kohteita.
Kirkas tähtiyö Pamirin vuoristossa, aamusumu Mekong-joella, auringon punainen hohto
Poseidonin temppelillä, sinivalkoinen posliinilautanen, jonka rohkeat miehet toivat 200 vuotta sitten pöydälleni, ovat maalausteni näkyviä aiheita. Ne ovat vuosikymmenten aikana tehtyjä loisteliaita, outoja ja pelottavia matkoja, vaelluksia ja arkiaamuja.
Ateljeessa minulla ei kuitenkaan ole muuta tietoa kuin minkä olen maalaamalla saanut.
Käsintehty maalaus, renessanssiajan temperaemulsio ristiinkudotulla kankaalla puusepän tekemiin kiilakehyksiin pingotettuna, ei ole yhteneväinen aikamme informaatiokäsityksen kanssa. Miten nopeasti olemmekaan konstruoineet elämänmuodon ja aikakäsityksen, joka kavahtaa muistamista ja unohtamista, kadottamista ja löytämistä.
Maalaaminen kommunikointimuotona on valmistautumista uuden ja tuntemattoman
kohtaamiseen: siinä kyky unohtaa ja kadottaa on tie muistamiseen ja löytämiseen.
Antiikin hyveistä Prudentia, Fortitudo, Puritas ja Innocentia antavat uskoa tavoitella
mielen puhtautta, avoimuutta ja halua elää jumaltarut kuolemattomina ikuisesti, vaikka siivet selässämme kuihtuisivat. Kauneus, kaunis elämä ei ole viehkeä ulkoinen ele, vaan pyrkimys, velvollisuus olla hyvän puolella, oli se miten hauras ja heikko hyvänsä.
Tero Laaksonen