KRISTIINA UUSITALOValoisampi kuin pilvi jonka läpi aurinko paistaa 6.3.2010 – 4.4.2010
KRISTIINA UUSITALO
Olen maalannut ajan ja paikan ominaisuuksien vaihtumista toistensa vastakohdiksi. Siinä missä vuodenaikojen luonteenomaiset piirteet ovat hämärtyneet, myös aika ja paikka tuntuvat vaihtaneen osia. Pysyväksi uskomani maisema on pysyvästi muuttunut. Pakenevaksi kuvittelemani aika on pysähtynyt jo nähdyn kokemukseksi. Tuttu metsä on luhistunut valoon puiden kadottua, mutta valo on sama kuin ennenkin tähän aikaan vuodesta. Voisin olla vielä lapsi tai jo vanhus.
Olen maalannut ajan ja paikan ominaisuuksien vaihtumista toistensa vastakohdiksi. Siinä missä vuodenaikojen luonteenomaiset piirteet ovat hämärtyneet, myös aika ja paikka tuntuvat vaihtaneen osia. Pysyväksi uskomani maisema on pysyvästi muuttunut. Pakenevaksi kuvittelemani aika on pysähtynyt jo nähdyn kokemukseksi. Tuttu metsä on luhistunut valoon puiden kadottua, mutta valo on sama kuin ennenkin tähän aikaan vuodesta. Voisin olla vielä lapsi tai jo vanhus.
Maalaan alumiinilevylle ikään kuin se olisi akvarellipaperia. Tavoittelen hetkellisyyttä ja alati muuttuvaa todellisuutta ilmentävää aineetonta esitystapaa. Maalauksen luonne syntyy pohjamateriaalin hopeasta ja pigmentin liikkeestä siveltimenvetojen sisällä. Käyttämäni valoa heijastavat materiaalit muuttuvat ilmeeltään katsojan pienimmästäkin liikkeestä. Liikkeen illuusio kuvaa ajatuksen liikettä.
(Otsikko on lainaus Hildegard Bingeniläisen tekstistä.)
Kristiina Uusitalo