PICNIC - vol. 2Yhteisnäyttely 14.2.2026 – 8.3.2026

PICNIC vol. 2 on kolmen kuvataiteilijan ja yhden mediataiteilijan yhteisnäyttely. Teoksissa pyritään näyttämään, mitä maailmassa tapahtuu ja kysymään, miksi niin tapahtuu. Esitetty maailma on tummanpuhuva, mustan, valkoisen ja harmaan sävyttämä.

Kuvataiteilija Jonathan Ben-Amin (s.1984) maalaukset tuntuvat kumpuavan hänen omasta elinpiiristään ja elämänkaarestaan. Ne ovat toisiinsa kietoutuneiden asioiden henkilökohtaisia kudelmia. Hän kertoo, kuinka maalatessaan hänen katseensa kääntyy sisäänpäin: ”Sisällä on epämääräistä, sakeaa ja hahmotonta. Läpivalaiseminen ei onnistu. Tartun siihen, mitä on saatavilla: muistikuviin, haavoihin, koettuihin hetkiin, jotka läpäisevät minut. Niistä pyrin rakentamaan sommitelman, josta tiedän puuttuvan osia – mutta jonka keskellä tunnen pulssin. Maalauksissani kohtaaminen ja kohtaamattomuus vuorottelevat.”

Mediataiteilija ja elokuvaohjaaja Jan Ijäksen (s.1975) elokuvassa Picnic – In Light Invisible to the Human Eye, 2026 seurataan Gazan kaistaleen piiritystä ja palestiinalaisten joukkotuhoamista Israelista nähtynä, sotamuistomerkkien paikoilta, joille tullaan koko perheen voimin viettämään yhteistä aikaa ja seuraamaan sotaa kiikareilla tähyillen kohti Gazaa. Näkymät tuhottuun Gazaan ovat dramaattisia. Elokuva on kuvattu infrapunafilmille: sininen taivas on musta ja ihmiset, kasvit ja kukat hohkavat valkoisina. Taustalla kertojaääni lukee sotamuistomerkkien paikoilla vierailevien ajatuksia.

Kuvataiteilija Mika Karhulla (s.1969) on aina ollut teoksissaan vahva yhteiskunnallisesti kantaaottava eetos. Hän tarkastelee kulttuurisia ja sosiaalisia rakenteita ja sitä, kuinka ihmiset ja ihmisten välinen toiminta on niiden tuotosta. Hän on käsitellyt teoksissaan muun muassa yhteiskunnallista rakenteellista ja konkreettista vallan käyttöä sekä sen kohteena olleiden kaltoinkohdeltujen ihmisten elämän kohtaloita, samoin kuin totalitaarisia liikkeitä ja niiden hallintoa. Karhun teoksissa kysytään, mikä on yksilön identiteetti suhteessa kollektiiviseen identiteettiin. Ennen kaikkea hän tuntuu haluavan paljastaa niin ihmismielen kuin kollektiivisenkin mielen taustalla vaikuttavat harhat.

Myös kuvataiteilija Teemu Korpela (s.1980) tuntuu pyrkivän kaivautumaan maalauksissaan ihmisen, mutta myös ihmisten välisen kollektiivisen mielen alle hautautuneisiin kerrostumiin ja kuorimaan niitä kerros kerrokselta. Hän kertoo pohtivansa sitä, millä tavalla voimme taiteen kautta nähdä asioita, jotka ovat näkymättömiä: ”Tarkasteluni kohteena ovat yleisesti ottaen ilmiöt, jotka määrittelevät tapaa, jolla koemme oman olemassaolomme. Ilmiöt ovat usein abstrakteja, mutta ne voidaan tehdä käsiteltäviksi ja näkyviksi taiteen kautta.”

Rauli Heino