PEKKO VASANTOLAMyytävänä: Ajatukset 10:26:02 - 17:12:34 28.10.2023 – 19.11.2023

Näyttelyni pureutuu yksityisyyden, yksilöllisyyden, yleistysten ja luokittelun teemoihin dataistumisen aikakaudella. Se on neurotieteen ja teknouskovaisuuden innoittamaa tulevaisuuden spekulaatiota, mutta myös pohdintaa tämän päivän datankeruun, mittaamisen ja datan käytön luonteesta.

Tallensin lähes kaikki tietoiset ajatukseni seitsemän tunnin ajalta. Venytin henkilökohtaisen datan keräämisen äärimmilleen muuttamalla tajunnanvirtani tietoaineistoksi. Näyttelyn teokset pohjautuvat tähän kokoamaani datasettiin, joka nähdään galleriatilan alakerrassa suuriksi kipsiveistoksiksi valettuina.

Gallerian yläkerrassa on kolme teoskokonaisuutta, jotka pureutuvat henkilökohtaisen datan mahdollisiin käyttötarkoituksiin. Ajatuskaupassa yksittäiset datapisteet, tässä tapauksessa satunnaiset ajatukseni, ovat myynnissä eniten tarjoavalle. Teos on mukaelma tämän hetken globaalista datamarkkinasta, jossa käyttäytymisestämme johdettu tieto on yksi maailman arvokkaimmista kauppatavaroista. Teokset Possibly detached ja Aivojeni sähkömagneettisen kentän muutoksia ajatellessani kärpäsiä ja huonoa taideteosta puolestaan esittelevät datan visualisointia ja aineistosta luotuja persoonallisuusanalyyseja.

Dataan pohjautuvaa uuden sisällön tuotantoa edustaa teos Ajatusdatalla koulutettu omakuva. Se on reaaliaikainen animaatio, joka on toteutettu kolmen tekoälymallin voimin. Jatkokoulutin laajan kielimallin ajatusdatallani: ohjelma imitoi tajunnanvirtaani ja suoltaa väsymättä uusia “ajatuksia”. Kielimalli on matemaattinen yhtälö, joka laskee sanojen välisiä todennäköisyyksiä. Teos sekoittaa amerikkalaisen teknologiayhtiön yleistä kielidatamassaa yksityisimpään ja intiimeimpään mahdolliseen dataan, ajatuksiini. Mistä alkaa yksityinen ja uniikki, mihin loppuu yleispätevä ja yleistävä? Raja hämärtyy ja merkitykset puuroutuvat, kun sisältö on todennäköisyyslaskentaan perustuvaa semantiikan imitointia.

Kuinka yksilöllisiä ajatuksemme ylipäätään ovat? Voiko sanojen välisiä todennäköisyyssuhteita laskea onnistuneesti juuri siksi, että kielemme ja käsityksemme maailmasta perustuvat yleistämiseen ja luokitteluun? Missä määrin inhimillisiä kokemuksia, ominaisuuksia tai tekijöitä, kuten ajatuksia, voidaan typistää kieleksi tai numeroiksi? Vai onko tuo luokittelu juuri se asia, joka mahdollistaa ympäristömme ja toistemme ymmärtämisen?

Pekko Vasantola

Näyttely on toteutettu yhteistyössä Aalto-yliopiston NIMEG-tutkimusryhmän aivotutkijoiden kanssa ja Suomen Kulttuurirahaston tukemana.