TEEMU KORPELAGhost in the Diorama 20.5.2023 – 18.6.2023

Näyttelyn teokset syntyivät työnimellä "Natural History", joka viittaa luonnontieteisiin, jotka tutkivat mm. kasvien, eläinten ja bakteerien kehityskulkuja. Omassa ajattelussani termi laajenee pohtimaan inhimillisten kokemusten historiaa ja luonnetta. Millaisia tuntoja, merkityksiä ja reaktioita ympäröivä maailma herättää ja miksi? Millaisia kulttuuristen rakenteiden alle kätkeytyneitä ja sieltä toimintaani ohjaavia voimia mielen ja kehon kerroksissa vaeltaa? Mistä ne tulivat ja mitkä ovat niiden motiivit?

Todellisuus on, mitä se on, mutta näiden kätkettyjen vaikuttimien johdosta se ilmaantuu psyykessä kokemuksellisesti jonain muuna. Valo ei näyttäydy minulle prismana eikä rakkaus aivokemiallisina kaavoina. Esimerkiksi luonnontieteellisen museon kiehtovat eläinasetelmat herättävät minussa havainnollisuuden sijasta vierautta. Kuolleessa jäykkyydessään ne tuovat esiin mielikuvien ja todellisuuden ristiriidat ja niistä kumpuavan kitkan itseni ja maailman välillä. Ne tuovat mieleeni potentiaalisen raadollisuuden, joka on alati läsnä biologisessa perustassamme kulttuurisen mielemme ja ihanteidemme takana. Luonto on kaunis, mutta se on myös julma, itsekäs ja jatkuvassa uusiutumisen sekä mätänemisen tilassa oleva bakteerien ja lian valtakunta.

Mitä syvemmälle pyrin kuitenkin menemään ymmärtääkseni kokemukseni alkuperää, sitä epämääräisemmiksi lihallisen ja psyykkisen emootion yhteen sekoittumaksi asiat muuttuvat. Tuntemukset karkaavat loogisimpiakin psykologisia, kulttuurisia ja biologisia määritelmiä. Oma mieli ja maailma jäävät vieraiksi.

Sanallisia määritelmiä karkaavissa ja muodottomissa emootioissa on ahdistavuuden sijasta myös kauneutta ja kaaoksesta nousevaa mahdollisuuksien rikkautta. Kun katsomme Hieronymous Boschin kuvauksia helvetistä, kumpi onkaan kautta aikain ollut kiinnostavampaa; ylhäällä oleva taivaansininen ikuinen rauha ja järjestys vaiko alhaalla oleva, valmiiksi määrätystä luonnonjärjestyksestä tippuneiden demonien myllerrys fantastisissa sekamuodoissaan?

Töissäni olen tuonut erilaisien museaalisien tilojen ja dioraamojen näyttämölle visuaalisia ehdotuksia näistä epämääräisyyksistä, koska emme voi tarkastella niitä missään todellisessa museossa. Museot ovat eräänlaisia kollektiivisten maailmakokemusten ja uskomusten arkistoja, mutta kaksoisvalotukset, joita mieli heijastaa todellisuuden päälle, jäävät lopulta jokaisen omaksi.

Teemu Korpela