ANTTI TANTTU 7.1.2023 – 29.1.2023

Kokoon käpertynyt kädetön hahmo koettaa päästä eteenpäin, mutta askeltaminen näyttää vaikealta. Hahmon jalkoja ei näy šakkiruutuisen vaatetuksen alta. Tausta on metallinen ja heijastelee meitä ihmisiä monella tasolla: Millaisina me oikeastaan näemme itsemme? Voimmeko nähdä itsemme muissa? Entä voiko itseään ylipäätään oppia tuntemaan? Kuvataiteilija Antti Tanttu kuvaa puupiirroksissaan vaikeakulkuisia polkuja yksinkertaisin keinoin. Hän kykenee sanomaan paljon pelkän siluetin tai parin viivan avulla ja saa meidät kokemaan kuvan lukemisen voiman. Tunnelma on salaperäinen, melankolinen ja paikoin traaginen. Taiteilijan hahmot vaikuttavat usein estyneiltä, kömpelöiltä tai kykenemättömiltä viestimään tai kulkemaan omin jaloin. Tantulle on tyypillistä pyörien, vaunujen tai kyynärsauvojen käyttö kulkemisen helpottajina. Tuloksena on dynaaminen yhdistelmä valoa ja pimeyttä, raskautta ja kepeyttä sekä abstraktia ja esittävää. Tantun kuvissa esiintyy pelkistettyjen tummien siluettien lisäksi myös kasvoja, puita, juuria ja peilitehosteita. Juurikasan keskeltä tulevat näkyviin nuoren miehen kasvot. Vai onko hän vetäytymässä näkyvistä? Kokonaisuus ilmentää kasvua, ja ehkä mies potee kasvukipuja. Hopeista taustaa vasten piirtyy siluetti, joka tuo mieleen kunnon diivan. Mainetta riittää, mutta ainainen diivan rooliin päätyminen luo yksinäisen ja hieman surumielisen vaikutelman. Sama pätee lapsikuninkaaseen: etäiseen, kylmänsiniseen ja tyhjäkatseiseen hahmoon, joka putkahtaa yhtäkkiä esiin kuin hahmo menneisyydestä. Kuvassa on joko yksinäinen ja hyvänä pidetty lapsi tai muistikuva jostakin, mistä pitää luopua ja mikä haalistuu hitaasti pois. Tanttu tuntuu kyseenalaistavan sen, mikä on oikea muisto ja miten me päädymme alati luopumaan ja siirtymään johonkin uuteen. Hänellä on empaattinen katse, ja hän onnistuu kiteyttämään yksinäisyyden eri ilmenemismuodot.

Tanttu tekee myös video- ja valokuvateoksia sekä maalauksia. Tässä näyttelyssä nähdään mustavalkoinen animaatio, joka on tulosta hitaasta työskentelyprosessista. Taiteilija on tehnyt liidulla mustalle taululle lähes 10 000 piirrosta. Niissä hän tarttuu kollektiivisiin pelontunteisiin. Teos, jonka nimi ”Noli Timere” merkitsee ”älä pelkää”, kertoo jotakin rohkeudesta– siitä, että uskaltaa elää ja kuolla. Aikamme kuumeiseen digitaaliseen kuvamaailmaan verrattuna tässä rauhallisessa ja abstrahoidussa symbolivirrassa on mukava lepuuttaa silmiään. Kuolema on haastava aihe, mutta Tanttu onnistuu kuvaamaan sitä aivan omanlaisenaan maailmana, joka kuitenkin tavoittaa meidät muut. Tässä piilee hänen kuviensa voima: hän esittää totuuksia, jotka ovat tunnistettavissa mutta joiden ilmaisemiseen saatamme itse olla kyvyttömiä. Tantun kieli on sisäänpäin kääntynyttä, ajatonta ja unenomaista, eikä se tarjoa helppoja vastauksia vaan esittää pikemmin tärkeitä kysymyksiä.

Antti Tantulla (s. 1963) on takanaan 35-vuotinen ura. Hän on maamme nimekkäimpiä graafikkoja ja toiminut alan professorina Kuvataideakatemiassa. Tanttu on tehnyt myös julkisia taideteoksia muun muassa Viikin kirkkoon ja Kaitaan metroasemalle. Puupiirrostekniikallaan Tanttu liikkuu grafiikan ja maalauksen välimaastossa. Hän liimaa MDF-levyihin japaninpaperia ja kiinnittää niihin myös metallia, mistä syntyy heijastuksia. Tämä on hidasta ja meditatiivista käsityötä. Sen jälkeen hän painaa pinnalle suuria ja abstrakteja puupiirroksia. Taiteilija pyrkii toisinaan korostamaan puupiirroksissaan puun syitä, mikä tekee jokaisesta vedoksesta ainutlaatuisen. Kaiken perustana on jatkuva piirtäminen. Hän palaa toistuvasti tiettyihin kuviin, ja kaikki tuntuu liittyvän enemmän tai vähemmän yhteen. Tanttu on eräänlainen havainnoija, mutta kyse on paljolti myös hänen omista tunteistaan ja elämän suurista kysymyksistä – prosesseista, jotka ruokkivat alitajuntaa.

Camilla Granbacka
kriitikko, kuraattori, taidehistorioitsija