AXEL ANTASStories make worlds / Worlds make stories 23.11.2019 – 22.12.2019

Axel Antasin näyttelyn installaatio ja valokuvat ovat täynnä ajan ja merkitysten kerrostumia. Antas lähestyy teoksissaan luontoa käsitteellisesti ja filosofisesti. Hän tarkastelee sitä, kuinka materiaalien, taiteellisten tekniikoiden, muotojen ja näiden yhdistelmien kirjon kautta voitaisiin ymmärtää luontoa ja maailmaa ympärillämme.

Lost to sight (2019) on sarja valokuvia pienistä valkoisista veistoksista, joissa linnut istuvat ihmisten kämmenten päällä. Toiset kämmenistä ovat nyrkkiin suljettuja, toiset avoimia. Käsillä lepäävät linnut kuten Poo-uli ja Rubiinityranni ovat esimerkkejä sukupuuttoon kuolleista lajeista. Vaikka valokuvat ovat yksivärisiä ja pelkistettyjä ja vaikka veistosten varjot ovat ainoita tilan merkitsijöitä, koostuu kuvatila yhdistelmistä, joissa useat eri materiaalisuuden versiot, tekniikat ja sisällöt ovat läsnä yhtä aikaa. Kuvatilan materiaalisuus tulee esiin perinteisen, kipsistä valetun käden ja digitaalisen, luonnokseen tai kuvaan perustuvan linnun 3D-tulosteen välisessä veistoksellisessa sommitelmassa.

Antas muuntaa materiaalit, analogiset ja digitaaliset tekniikat, muodot ja sisällöt toistensa kautta toisiksi korostaakseen taiteen prosessinomaista ymmärtämistä hierarkkisen sijasta. Walter Benjamin kirjoittaa teoksessaan ”Kääntäjän tehtävä” (1923), että käännös koskettelee alkuperäistä vain kaukaisesti kääntäjän ikään kuin vapauttaessa alkuperäisen uutta luodessaan. Antas ei korosta teoksissaan autenttisuutta, vaan kuten Benjamin, hän ylittää alkuperäisen ja kopion, autonomisen ja relatiivisen sekä toden ja epätoden dikotomiat. Antasin näyttelyssä ei ole alkuperäisiä tai oikeita versiota kuten sukupuuttoon kuolleiden lintujen kuvissa ei voida määritellä syitä heidän kohtalolleen tai kysyä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Antasin idea luoda uusia versioita on digitaalisen - loputtomasti kiertävän ja muuntuvan – immateriaalisen informaation ydinajatuksia. Antas tulkitsee tätä hienovaraisesti uudelleen kiinnittäen huomiomme fyysisen ja immateriaalisen maailman väliseen kuiluun ja empiiriseen kokemukseemme siitä.

Antasin Study of a tree (2019) on 3.6 x 3.6 metrin kokoinen ympäri käveltävä installaatio. Tila, johon installaatio on asetettu, on hämärämpi kuin vaaleiden Lost to sight-sarjan (2019) valokuvien tila. Kohdistettu valaistus tuo alustan päällä makaavat ja seisovat puunrungot korostetusti esiin. Tummanharmaasta materiaalista valetut puunrungon fragmentit ovat eri kokoisia suurimman ollessa korkeudeltaan 2,4 metriä. Runkojen yksivärisyys ja valutekniikka tuovat tarkasti esiin niiden jokaisen pienen yksityiskohdan, halkeaman ja epäsäännöllisyyden. Seinällä olevissa mustaharmaissa Fragments-sarjan (2019) valokuvissa on sama vaikutelma.  Nekin ovat kuin arkeologisia puun runkojen löydöksiä. Valokuvien rinnalla installaatio on vain yksi versio puusta luomisprosessin kulkiessa erilaisten materiaalien, tekniikoiden ja muotojen kerrostumien läpi.

Antasin teokset paljastavat itsensä katsojalle ajan kuluessa. Hänen taiteeellinen metodinsa on asteittainen, aivan kuin hän haluaisi muistuttaa meitä siitä, että meidän täytyy käyttää aikaa oppiaksemme ja kehittääksemme uusia ja hienovaraisempia tapoja olla vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. Antas korostaa meditatiivista prosessia taiteen tuottamisessa ja vastaanottamisessa. Siksi hänen näyttelynsä todellinen tarkastelukohde on luonnon fenomenologinen kokeminen sekä se, kuinka maailmaa ympärillämme voitaisiin tämän kokemuksen kautta ymmärtää.

Charlotte Præstegaard Schwartz

FT, taidehistorioitsija ja tutkija, Statens Museum for Kunst, Tanska