MARJA PIRILÄStrindbergin huoneissa 10.2.2018 – 11.3.2018
MARJA PIRILÄ
Kyseessä oli alunperinkin koe. Elää ja kuvata puoli vuotta
pimeässä. Kutsua valo sisään. Pimennetyissä
ikkunoissa reiät ja linssit. Ylösalainen maailma, camera obscura. Altistua
valolle ja kuvajaisille. Kuvata kameralla kameran sisällä. Mihin valo lankeaa,
siinä kuvajainen: muistikirjoissa, kirjoissa, paperilapuilla, iholla,
vaatteilla, huonekaluilla, katossa, seinillä, lattialla, minussa. Valon liike.
Valomuistiinpanoja.
Strindbergin
huoneissa -sarja on kuvattu vuonna 2015 valokuvauksen synnyinsijoilla
taiteilijaresidenssissä Ranskassa. Matkani tarkoitus oli keskittyä uusiin
camera obscura -kokeisiin inspiraationani Louis Kahnin (1901-1974) sanat:
"On hyvä palata ilmiöiden syntyyn, sillä se on niiden suurenmoisin hetki;
sieltä löytyvät ilmiöiden mahdollisuudet ja henki sekä innoitus tuleviin
tehtäviin."
Hôtel
Chevillonin kirjailijoiden huoneistosta Grez-sur Loingin kylässä tuli valon ja
valokuvauksen koelaboratorio. Camera
obscuraksi muutetut huoneeni olivat kuin silmät ja niiden seinät kuin
verkkokalvot, joille heijastui sama maisema: pienen kylän katu ja silhuetti
ylösalaisina kuvajaisina vaihtuvassa valossa päivästä toiseen. Ikkunoiden
linssilliset reiät olivat rajapinta sisä- ja ulkomaailman välissä kuten silmäni
linssit ovat rajapinta minun ja maailman välissä. Tuon rajan ja valon avulla
ulkomaailman kuvajaiset sulautuivat osaksi huonetta niin kuin maailma sulautuu
osaksi minua.
Eräänä päivänä kuulin, että huoneistossani olisi asunut
1880-luvulla myös August Strindberg (1849–1912). Tunsin hänet paremmin
varhaisena valokuvauksen pioneerina kuin yhtenä Ruotsin merkittävimpänä ja
ristiriitaisimpana kirjailijana. Ajatus Strindbergin työskentelystä samoilla
sijoilla siivitti työtäni koko residenssin ajan. Pimeässä yksin kuvatessa mieleeni tulvi vuosien varrella minuun vaikuttaneita kirjailijoita ja kuvataiteilijoita:
Tranströmer, Pessoa, Magritte ja moni muu.
Strindbergin
kokeet itsetehdyillä linssillisillä ja linssittömillä kameroilla tai jopa ilman
kameraa olivat kiehtoneet minua jo kauan sitten alkaessani kuvata
neulanreikäkameroilla. Niiden kautta löysin camera obscura -menetelmän
1990-luvulla. Näyttelyssäni
suuresta tammikaapista Petri Nuutisen kanssa rakentamani Wunderkamera/camera obscura on saanut nimensä Strindbergin
itselleen rakentamasta kamerasta. Teos tekee näkyväksi yhtä aikaa
yksinkertaisen, mutta maagisen ilmiön, camera obscuran. Strindberg oivalsi, että ”kuvamme maailmasta on vain optinen illuusio”.
Näyttelyni onkin tribuutti camera obscuralle ja valolle.
Marja Pirilä
Valokuvataiteilija Marja Pirilä (s.1957, Rovaniemi) on erikoistunut 1990-luvulta lähtien camera obscura -tekniikkaan ja tuonut sen suomalaiseen nykytaiteeseen. Pirilä on valmistunut 1986 valokuvaajaksi Taideteollisesta korkeakoulusta ja samana vuonna myös biologiksi (FM) Helsingin yliopistosta. Hänen teoksiaan on ollut näyttelyissä Euroopassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä Aasiassa ja niitä on useissa merkittävissä julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa. Pirilälle on myönnetty valokuvataiteen valtionpalkinto (2000), ja hänen tuotannostaan on julkaistu retrospektiivinen valokuvakirja Carried by Light (2014). Strindbergin huoneissa -näyttely oli ensi kerran esillä Serlachius-museo Göstassa 30.9.2017–21.1.2018.