ANTTI OIKARINENNäyttely 18.10.2014 – 16.11.2014

ANTTI OIKARINEN

Kuvanveistäjä Antti Oikarisen (s.1974) teokset ovat aina herättäneet katsojassa kysymyksen: mitä tämä on? Itseltään taiteilija kysyy aina teosta tehdessään: mikä tämä on? Katsojan saama vastaus ei ole ollut suora. Hän on joutunut miettimään, mistä teoksissa on kyse.

Uransa alussa Antti Oikarinen esitti näyttelyissään teoksia, jotka pohjautuivat tieteen ilmiöihin. Sitten hän halusi alkaa katsoa yhä enemmän taiteen sisään, asioihin, jotka ilmenevät käsitteinä. Hänen edellinen näyttelynsä oli kuin taiteilijan työhuone galleriaan siirrettynä: maalin tuhrimia tikkaita, harja ja rikkakihveli täynnä kuivunutta maalia, maalarinteippiä, pakkauslaatikoita, työkaluja, jatkojohtoja, maalipurkkeja ja siveltimiä sekä muutama veistosjalusta ja seinään nojaava kangas. Siis mitä?

"Missä on näyttely?" oli katsojan ensimmäinen kysymys hänen astuessaan näyttelytilaan, jossa näytti olevan ripustus kesken. Sitten hän ajatteli, että maalarinteippirulla oli ready-made, joka oli saanut taiteen auran, kun se oli tuotu näyttelytilaan. Mutta kaikki ei ollut vielä tässä. Suurimman yllätyksen saivat aikaan ready-madeiksi luullut maalarinteippirullat: ne eivät olleetkaan ready-madeja. Ne olivat veistoksia, jotka esittivät ready-madeja.

Antti Oikarisen uusimmat teokset vievät näitä ajatuksia astetta pidemmälle. Taas katsojat saavat hieroa silmiään. Näyttelyä valmistellessaan Oikarinen on astunut kuvitteellisen taiteilijan rooliin ja luonut näyttelyn teoksista, jotka eivät ole ikään kuin hänen omiaan. Kuvitteellinen taiteilija on kasannut kokoon veistoksia kaikista mahdollisista materiaaleista, mitä roskalavoilta voisi löytyä tai työhuoneella käteen sattua. Teokset toimivat omana esteettisenä kokonaisuutenaan - kuin sarjana tietyn taiteellisen logiikan ja intuition varassa tehtyjä veistoksellisia taidetekoja. Näköistaideteokset toimivat kuitenkin vain välikappaleina sille, mitä Oikarinen haluaa oikeasti näyttelyllään sanoa. Ja sen katsoja saa tietää vasta oivallettuaan kuinka taiteilija näillä teoksillaan häntä harhauttaa.

Antti Oikarisen näyttelyn teoksista ei pitäisi paljastaa liikaa, taiteilija kun haluaisi vetää maton katsojan jalkojen alta. Mutta koska vaarana on suuren luokan taidehuijaus, pelko siitä, että katsoja kävelee läpi näyttelyn luullen näkevänsä jonkin toisen taiteilijan kuin Antti Oikarisen näyttelyn, niin teoksista on kerrottava lisää. Näyttely koostuu koivusta tehdyistä ja maaleilla maalatuista veistoksista, vaikka ne esittävätkin hämmästyttävän todenmukaisesti esimerkiksi lastulevystä, pahvista, rimoista ja liimapuristimista kokoon kasattuja veistoksia. Petoksen huomattuaan katsojalle käy selväksi, että näyttelyn aihe ei olekaan veistokset itsessään, vaan kysymys siitä, mitä taide on ja miten se nähdään. Tai tarkemmin: minkälainen objekti veistos on? Oikarinen on kiinnostunut kuvaamiseen ja esittämiseen liittyvästä problematiikasta. Sitä hän pyrkii tutkimaan näyttelyssään, jonka nimi on Näyttely.

Antti Oikarisen teoksissa on kyse taiteen sisällä tapahtuvista teoista ja sitä kautta sen kysymyksen esittämisestä, mikä taiteen piirissä on mahdollista. Hänen teoksensa vastaavat kysymykseen: mitä on olla järkevä taiteen maailmassa? Jotta hän pystyisi vastaamaan tähän kysymykseen, täytyy hänen taiteensa olla järjetöntä, sen täytyy horjuttaa katsojan todellisuudentajua. Tämä ajatuksellinen ristivääntö on hänen teostensa ydin. Hämäystaktiikka toimii.

Rauli Heino