JAAKKO HEIKKILÄValokuvia 26.5.2012 – 17.6.2012

Henkeviä vesiä

New Yorkin Moman viidennessä kerroksessa, perimmäisessä takahuoneessa on Claude Monetin kaksi Water Lilies -maalausta.

Ihmisiä kuljeskelee maalausten edessä. Seisoskelua. Mietiskelyä. Kämmenet nojaavat poskille. Etusormet koskettavat silmien kulmia. Astelen laajemman maalauksen edessä vihellellen, jalkoja rennosti nostellen niin, etteivät askeleeni näyttäisi mittaamiselta. Maalaus on kymmenkunta hiukan normaalia pidempää askelmaa leveä.

Olen istuskellut maalausten kanssa useasti, monena vuotena, yhteensä tuntikausia. Sinä aikana olisin lukenut paksun romaanin. Viimeksi istuskelin huoneessa kuluvan vuoden helmikuussa.

En ihmettele ollenkaan taiteilijan syvällisyyttä, hienoutta tai taituruutta. Siitä pitävät huolen myös museon oppaat, jotka kuljettavat ihmismassoja maalausten edessä. Huomaan, että minulla on hyvä olla siinä, katsoa ja istuskella. Veden pinnassa heijastelee kevyt valo, valon takana syvyys, näkyvä ja näkymätön, lähelle tuleva ja äärettömyyteen kurkottava.

Jaakko Heikkilä


Jaakko Heikkilä (s. 1956) tunnetaan valtakulttuurin varjossa elävien ihmisten kuvaajana. Hän on kuvannut erilaisia kansallisia vähemmistöjä ja heidän kulttuuri-identiteettiään kuten Armenian diasporaa ja Serbian valakkeja. Näissä töissä hän on mennyt lähelle ihmistä. Vastapainona ihmisten kohtaamiselle hän hakeutuu aina lähelle vettä, usein meren rannalle. Hän on aikaisemmin omistanut näyttelynsä mm. Venetsian kanaaleille ja merenrantamaisemille eri puolilta maailmaa. Heikkilä on saanut mm. Valokuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 2007. Viime vuonna hänellä oli laaja retrospektiivi Suomen valokuvataiteen museossa Helsingissä.