ALVAR GULLICHSENMaalauksia 7.1.2012 – 29.1.2012

ALVAR GULLICHSEN

LAULAVASSA AVARUUDESSA

Art is creating an identity Big enough for everyone to share

-Frank Stella

Pitkällä aikavälillä taiteessa, ajankohtaisten diskurssien takana, kiehtoo kai eniten ainutkertaisuus luovan Taiteilijan visiossa. Ja täsmällisemmin; se, miten hän antaa muodon tärkeimmille oivalluksilleen kehitystiellään auttaen siten meitä kanssakulkijoita. Lyhyessä nykyhetkessä tulee luovia viisaasti.

Eräs luovuuden mitta on se, kuinka monta kertaa taiteilija pystyy uusiutumaan. Viime aikoina meillä on ollut useita ainutlaatuisia mahdollisuuksia - joista osa tässä galleriassa - pohtia merkittävien kotimaisten taiteilijoiden laajoja, vaikuttavan syvällisiä ja voimakkaita näyttelyitä. Vahvoja esiintuloja, jotka ovat hämmästyttäneet meidät. "Slå dem med häpnad" (lyödään ne heepnaadilla) oli Alvar Aallon ja Maire Gullichsenin ystävien iskulause kulttuuritoiminnalle: on näytettävä niille, jotka eivät ymmärrä, miten paljon fantastisia asioita tapahtuu nykytaiteessa, jo täällä kotikentällä…

Tässä tulee nyt Alvar Gullichsen (s. 1961) uudella kokoelmalla visionaarisia kuvia, jotka - vielä kerran - hämmästyttävät meidät. Ensimmäisen kerran niin kävi taiteilijan tehdessä läpimurtonsa riehakkaalla visiolla Pärre Bonkista ja tämän Bisnesmaailmasta; levätköön rauhassa. Yritys pysyi kyllä pystyssä pitkän aikaa ja tarjosi monia muutoksia, ennen kuin tekijän mielenkiinto sammui. *)

Yrityksestä luopuminen synnytti kuitenkin uuden vision - täysin toisenlaisen, tuloksena kohtaamisesta afrikkalaisen kulttuurin kanssa melko pitkän oleskelun aikana Villa Karossa, Beninissä. Muistan yhä miten vahva - VAHVA, sillä niin odottamaton, iskevä - ja hämmentävä kokemus Gullichsenin uudesta näyttelystä 2003 oli, niin latautunut pienine kuvineen täynnä tummana kuhisevaa viidakkokieltä. Kiehtova, mutta ei niinkään helppo seurata. Kuten usein samankaltaisissa visioissa (katso C. G. Jungin symbolimaailma), kuvat sisältävät muotoja, symboleja ja rakenteita, jotka tuntuvat täysin yleismaailmallisilta.

Se, mikä oli alkanut omakohtaisena leikittelynä, oli muuttunut todeksi, syvällisiksi visioiksi toisesta maailmasta. "Mitä on tapahtunut?", ajattelin silloin, niin kuin usein, kun joku tai jokin "tuttu" odottamatta ilmentää olevaisuuden toista puolta…

Taiteilija oli edelleen avartanut ja syventänyt elämänopintojaan tutkimalla muita kulttuureita kuin modernia länsimaista, eurooppakeskeistä sivilisaatiotamme - vaihtoehtoisia maailmankatsomuksia, jotka 1960-luvulla löivät itsensä läpi hippiliikkeen ansiosta, psykedeelistä kulttuuria, transpersoonallista psykologiaa, etnomusiikkia jne. Psykoaktiivisten aineiden avulla koetuista elämyksistä ja erilaisista tekniikoista tajunnan laajentamiseksi tuli osa uutta yleissivistystä vaihtoehtoliikkeissä Euroopassa ja USA:ssa. Suuntaus jatkoi kasvuaan Carlos Castanedasin meksikolaisen shamaanin oppeja käsittelevien kulttikirjojen välityksellä ja legaalistui Aldous Huxleyn julkaistua kirjansa "Doors of Perception". Suomessa saimme suoran kosketuksen tähän rinnakkaismaailmaan Pablo Amaringon maalausten välityksellä, jotka ilmensivät ayahuascan vaikutuksen alaisena koettuja elämyksiä.

Myös luonnonkansojen pukujen ja tekstiilien kuviot ja symbolit alkoivat yhtäkkiä kiinnostaa moderneja taiteilijoita visuaalisen kielensä väkevyydellä. Kansanperinteen taustalla oli syvällisiä oivalluksia.

Alvar Gullichsenhan varttui kulttuuripiirissä, jossa moderni kuvataide oli olennainen osa kommunikaatiota ja itse miljöötä. Myös Légerin ja poptaiteen muodot ja rytmit kummittelivat pitkään Bonkin visioissa, vuorotellen muun muassa Robert Crumbin maailmasta peräisin olevien ainesten kanssa.

Kun taiteilija nyt taas saapuu, kolmannessa aallossa, uusine maalauksineen, meille esitetään modernismin ja shamanismin synteesi, joka kiteyttää taiteilijan tähänastiset pyrkimykset sekä useita ajan suuntauksia. Uudet maalaukset paljastavat myös vaikutteita kahdesta Gullichsenille tärkeästä luovuuden lähteestä: musiikista ja arkkitehtuurista. Ja "arkkitehtuuri on pysähtynyttä musiikkia", kuten joku on sanonut, mahdollisesti Steiner tai kenties Kandinsky.

Gullichsenin visiota kannattaa pohtia pitempään. Kokoelma, jonka hän esittelee, on avoimen selkeä ja eheä. - Taiteessa ja henkisten traditioiden symbolistisissa esityksissä ylipäätään - on nimittäin melko paljon "itsestään selviä" kertomuksia, jotka paljastavat todellisen merkityksensä "kun aika on kypsä", ts. vastaanottajat ovat valmiita elämystä varten. Muotokieli on eräänlainen suojapuku - ymmärtämättömyyttä tai vihamielisiä tulkintoja vastaan. Symbolikieli on muunnettu suojaksi ahdistusta herättäviä voimia ja oivalluksia vastaan sen henkisen kehityksen tiellä, josta luova taiteilija on todisteena.

Väkevimmin taiteilijan nykyinen visio ilmenee ehkä mahtavassa maalauksessa "Världsalltets sång" (Maailmankaikkeuden laulu). Tässä koko avaruus värähtelee eräänlaisen galaksien välisen universaalisen laulun mukana, jatkoa Victor Vasarelyn mahtavalle visiolle. Se tuo mieleen myös Birger Carlstedtin visionaarisen sisustuksen Le Chat Doré -kahvilaan, mikäli muistatte sen…

Jo nyt maalaus näyttää klassikolta aikamme taiteessa - siihen otaksuttavasti palataan vielä monta kertaa, kun uusia lukuja kirjoitetaan siihen, mitä hieman mahtipontisesti voisi kutsua maamme henkiseksi kehityshistoriaksi…

Mutta mitä on kehitys? Mihin nämä kaikki uusiutumiset johtavat, joita Taide jatkuvasti ilmentää? Mahdollisesti tähän: saapua kotiin oman laulunsa luokse maailmankaikkeudessa…

Tuntuu tärkeältä tutustua Alvar Gullichsenin elämyksiin ja oivalluksiin hänen taiteensa kehitystiellä. Odotamme jatkoa:

Keep the Issues Alive! Pidä Aiheet Hengissä! Kuten The Fugs intomielisesti skandeerasi New Yorkin viidakoissa 1960-luvulla.

J.O. Mallander

*) Bonk kummittelee näyttelyllä Porvoon Taidetehtaalla kesällä 2012 (toim. huomautus)

Ensimmäisessä yksityisnäyttelyssään Galleria Heinossa Alvar Gullichsen (s.1961) esittelee uusia maalauksia, joiden aiheina ovat abstraktit, geometriset sommitelmat ja kuviot.

Alvar Gullichsen valmistui Kuvataideakatemian maalauslinjalta vuonna 1988 ja vietti ylimääräisen vuoden kuvanveistossa. Hän tuli tunnetuksi 1980- ja 90-luvuilla kuvitteellisesta Bonk Business Inc.-yrityksestä ja sarjakuvamaisista maalauksistaan. Gullichsenin tunnetuin julkinen teos on Turkuun sijoitettu lasikuituveistos Posankka. 1990-luvun lopussa Gullichsen liittyi ROR-taiteilijaryhmään, jonka kanssa hän osallistui UTOPIA-näyttelyn toteutukseen. Stipendiaattivierailu kulttuurikeskus Villa Karossa, Beninissä, Länsiafrikassa vuonna 2002 mullisti Gullichsenin taiteellisen prosessin tuloksena laaja sarja expressiivisiä, maisemallisia maalauksia, jotka asteittain ovat kulkeneet kohti non-figuratiivistä, ja joissa on vaikutteita alkuperäiskansojen kulttuureista, modernismistä ja arkkitehtuurista.

Näyttelyä on tukenut Sigurd Frosteruksen säätiö. Näyttelyn toteutuksessä on avustanut Klaus Nyqvist.