PEKKA LUUKKOLAValokuvia 26.11.2011 – 18.12.2011

PEKKA LUUKKOLA

Valokuvani kertovat usein tarinan siitä, mitä kameran edessä on tapahtunut pitkän valotuksen aikana. Pelkistäminen, esteettinen kokemus ja selkeä visuaalisuus ovat tavoitteitani, mutta vain osa teoksesta. Katsomisen lisäksi haluan pysäyttää ihmiset ajattelemaan. Näemme maisemasta vain pinnan, mutta voimme ajatella sen syvyyden. Kameran avulla voimme nähdä asioita, joita emme paljain silmin havaitse. Voimme nähdä syvälle avaruuteen tai havaita metsästä jotain, mitä emme muuten näkisi.

FOREST-sarjan teokset ovat suoria valokuvia erilaisista metsistä. Männiköt, koivikot ja sekametsät ovat meille tuttuja, mutta mikä on metsän ydin? Kun yksityiskohdat katoavat ja kohde abstrahoituu, jäljelle jää vain olennaisin: väri ja muoto. Metsä ja kasvit ovat vertikaalisia, maisema on horisontaalinen. Kasvu vie kohti valoa, elämä kohti uutta ja tuntematonta. Ne määrittävät liikesuunnan. Voimme kuvitella metsän kasvun; puut lipuvat kohti valoa vuosikymmenten aikana.

SOLAR INTENSITY -sarjassa olen halunnut tuoda auringon osaksi yömaisemaa. Uudella tavalla toteutetussa teoksessa olen kuvannut saman maiseman päivällä ja yöllä täsmälleen samasta kohdasta. Kun maisemassa yhdistyy kaksi aikaa, päivä ja yö kohtaavat tavalla, jota emme tavallisesti voi nähdä. Vuorokauden hetkellä on vaikutus paikkaan ja sen olemukseen. Vaikka paikka on sama, maisema on eri. Auringon suuri intensiteetti korostuu, kun se saa vertauskohdan pimeästä. Vuodenaika ja päivän hetki määräävät, mistä suunnasta jättimäisen valonheittimen säteet kohtaavat maan. Aurinko on suunnaton ja ihmisen kannalta loputon energianlähde. Osaammeko kuitenkaan havaita sen kaikki mahdollisuudet? Päivisin emme saa katsoa sitä, ja öisin emme sitä näe.

MAAN VARJOSSA -sarjan teoksissa ilmaisen tulen tai tähtien avulla ajan kulumista ja liikettä. Teokset kertovat siitä, mitä kameran edessä on tapahtunut pitkän valotuksen aikana eikä mitään efektejä ole luotu kuvankäsittelyllä. Tiedämme, että maisemassa on ollut joku, mutta emme näe häntä. Kamera tekee aineettoman olevaksi - hetkellinen palamisprosessi tulee näkyväksi. Elämäkin on kuin pitkä palamisprosessi. Palava aine yhdistyy happeen, kun syömme, hengitämme ja elämme. Kuten tuli piirtää lyhyen elämänsä maisemaan, jätämme pienen jälkemme omaan aikakauteemme. Ilmaan piirtynyt liekin elo vertautuu elämän käänteisiin.

Pekka Luukkola

Valokuvataiteilija Pekka Luukkola (s.1968 ) tuo teoksissaan esille uusia tapoja kuvata maisemaa ja ilmaisee eri tavoin aikaa valokuvassa. Luukkola on yksi vuoden 2011 Ars Fennica-kilpailun ehdokkaista ja vuonna 2008 hänet palkittiin Fotofinlandia-kilpailussa. Nyt esille tuleva näyttely on osa hänen kuvan laatua käsittelevää väitöstutkimustaan Aalto-yliopiston Taideteollisessa korkeakoulussa.