SARI KEMPPINENSekatekniikkateoksia 3.9.2011 – 25.9.2011

Paluu alkuun

Näyttelyni teoksia katsellessani huomaan käsitteleväni samantyyppisiä teemoja kuin kymmenisen vuotta sitten juuri valmistuneena kuvataiteilijana: käsityön perinne ja sen muuttuminen, kiire/ kiireettömyys, arvo/ arvottomuus ja kuluttaminen. Ilokseni huomaan, että suhtautuminen käsityöhön on muuttunut paljon kymmenessä vuodessa. Tuunaus on nykyään suosittua, käsityöaiheisia blogeja löytyy netistä kymmenittäin, kauppoihin on tullut uusia materiaaleja ja malleja on modernisoitu. Leppoistamisesta on tullut muotia.

Olen kasvanut käsitöiden parissa. Lapsuusmuistoni arkisesta työstä, sukkien kutomisesta ja parsimisesta, tunnelman luomisesta kotiin tilkkutäkeillä, räsymatoilla ja virkatuilla sängynpeitteillä sysäsi minut aikoinaan tekemään ensimmäisen nappimuotokuvani. Tähän näyttelyyn olen kasvattanut muotokuvien kokoa, jolloin kokemuksesta tulee myös hyvin fyysinen.

Muotokuvani rakentuvat tuhansista erikokoisista napeista, jotka kerään pääasiassa kirpputoreilta.Tämän päivän kulutustottumukset näkyvät maamme lukuisilla kirpputoreilla, joista on tullut tavaratalomaisia. Tästä huolimatta nappeja on vaikea löytää. Aikoinaan napit kerättiin huolellisesti talteen ja käyttökelvottomista vaatteista tehtiin matonkuteita. Nykyään se on harvinaista. Se tuo mieleen sukupolvien erilaisen suhtautumisen kuluttamiseen.

Muotokuvissani esiintyvien naisten alkuperäiset valokuvat, vanhanajan visiittikortit, olen myös löytänyt kirpputoreilta. Kuvat toimivat viitteenä menneeseen aikaan ja valokuvien tuntemattomaksi jäävä historia tuo teoksiin oman kerroksensa.

Näyttelyyni tulee esille myös monumentaalivirkkausta. Olen virkannut teoksen pakkausnarusta käyttäen mallina vanhaa pöytäliinaa. Olen viehättynyt materiaalin himmeästä kiillosta, arvottoman muuttumisesta arvokkaaksi sekä vaikutelmasta, jonka suurentaminen tuo mukanaan teoksiin. Toisen teoksen olen taas rakentanut sadoista käsin virkatuista pitsipaloista, jotka muodostavat seinällä silhuettimaisen kuvion. Teoksen materiaalin olen kerännyt kirpputoreilta tai tehnyt itse. Virkkausapunani on ollut maailman paras assistentti - oma äitini.

Käsitöiden tekeminen on aikoinaan ollut sosiaalinen seurustelumuoto erilaisine talkoineen, käsityöiltoineen ja ompeluseuroineen tai se on antanut väylän sukeltaa hetkeksi omaan suljettuun maailmaan. Myös itseäni hitaat työprosessit vetävät puoleensa. Ne ovat luonteeltaan lähes meditatiivisia ja rauhoittavat kiireisen maailman keskellä. Käsityötä tehdessä on läsnä hetkessä. On omalla paikallaan ja kuitenkin osana tuhansien vuosien jatkumoa.

Sari Kemppinen