SAMU RAATIKAINENMaalauksia 6.8.2011 – 28.8.2011

Lopetin kolmiulotteisten minimalististen maalausten tekemisen neljä vuotta sitten ja aloin tutkia ja kehittää uusia työskentelytapoja ja -malleja kaksiulotteisella pinnalla. Kuten aiemmissa pistemaalauksissani, myös uusimmissa teoksissani on mukana prosessinomaisuus, joka muodostuu entistä voimakkaammin itse teoksen sisällöksi ja muodoksi: toteutuneet teokset ovat tämän prosessin lopputuloksia.

Työskentelyprosessi on vaiheittainen. Käsittelen paperia eri tavoin. Siirrän rakennusteollisuudessa käytettävien levymateriaalien kuviota paperille sellaisenaan hankaamalla grafiitilla paperin läpi tai painamalla paperin akryylimediumilla käsiteltyyn rakennuslevyyn. Paperia on työstetty kauttaaltaan myös pyyhekumilla pyyhkimällä tai pintaa vedellä pesemällä.

Syntyvä jälki on visualisoidun informaation siirtymistä paperille. Se on olemassaolevan informaation tutkimista eri tarkkuuksilla, järjestelmällisen fyysisen työstämisen jättämää jälkeä ja samalla informaation muuttumista prosessissa, joka on paljaasti havaittavissa lopputuloksesta. Kutsun lopputulosta kontrolloiduksi yllätykselliseksi sattumaksi. Informaatio on häiriintynyt: näyttää kuin se olisi peruuttamattomasti hajoamassa kohti kaaosta.

Uusissa teoksissani voi nähdä sukulaisuutta valokuvaukseen ja grafiikkaan, joiden parissa työskentelin 1990-luvulla. Grafiitilla käsitellystä pinnasta löytyy samanaikaisesti kaikki pimeyden eri sävyt, mikä voisi viitata mustavalkoisen valokuvan sekä sen negatiivin harmaasävymaailmaan. Teokseni ovat kuin negatiivi: kaikesta tarpeettomasta riisuttu kuvan alaston ja eleetön informatiivinen otos. Toisena yhtymäkohtana valokuvaan, sen syntymiseen kemiallisesta reaktiosta, sekä myös grafiikan menetelmiin, viittaa teoksissani käytetyt välilliset prosessit: ylimääräisen värin peseminen pois paperilta ja kuvion siirtäminen paperille hankaamisen tai painamisen kautta.

Teokseni ovat pitkälti prosessin toteutumia. Tutkin "aineistoani" kuten tiedemiehet etsivät vastauksia omiin ongelmiinsa saatavilla olevasta visuaalisesta informaatiosta. En näe teosteni olevan luonteeltaan abstraktisia, koska ne ovat lähtökohdiltaan olemassaolevan informaation jatketta ja toistoa. Pyrin välttämään yksinkertaisia helppolukuisia tulkintoja ja jättämään katsojalle muiston jostakin määrittelemättömästä, mutta jollakin tasolla kuitenkin tutusta mielikuvasta tai tunteesta.

Näyttely toimii minulle edellämainittujen taiteellisten kokeilujen ja ideoiden välietappina tähänastisessa tutkimuksessa.

Samu Raatikainen