ALVAR GULLICHSENThe Fabric of Space 3.11.2024 – 24.11.2024

Se näkee joka näkee – Alvar Gullichsenin uusista teoksista

Englantilaiskirjailija John Ruskin (1819–1900) totesi aikoinaan: ”Sadoista puhuvista ihmisistä löytyy ehkä yksi joka ajattelee, mutta tarvitaan tuhansia ajattelevia että löytyisi yksi joka näkee.” Usein taiteilijat ovat niitä, jotka näkevät. Alvar Gullichsen on monipuolinen kuvataiteilija, joka on johdonmukaisesti muuttanut taiteellista ilmaisuaan 10 vuoden välein koko uransa ajan. Nyt on taas aika uudelle.

Taiteilija, joka on yli kymmenen vuotta hionut abstrakteja 3D-näkymiltä tuntuvia maalauksiaan, on vaihtamassa suuntaan juuri silloin, kun yleisö alkaa tietää mitä hän tekee. Nyt suunnitellun ja viileän abstraktin universumin rinnalle on saapunut sattumanvaraisuus. Uusissa maalauksissa yhdistyy kaksi päinvastaiselta tuntuvaa maalaustapaa, sillä niissä pirskottelu kohtaa teippimaalauksen. Gullichsen maalaa teoksensa eri osissa, teippaa, maalaa, poistaa teipit ja maalaa toisella tavalla. Hän myös käyttää vanhoja pohjia, joihin hän on puhdistanut siveltimiään ja jättänyt samalla jälkiä.

Kurinalaisuuteen ja suunnitelmallisuuteen assosioituvan teippimaalauksen ja suoraan ilmaisuun kiinnittyvän pirskottelumaalauksen yhdistelmä herättää katsojassa ihastusta ja ihmetystä: miten on mahdollista yhdistää kaksi niin erilaista maailmaa?! Yhdistelmä on kuin huumaava vapaudessaan. Uudet Gullichsenin maalaukset ovat vapaita ja ilmentävät aitoa sattumanvaraisuutta, kuten taiteilija itse toteaa.

Modernistitaiteilija Josef Albers (1888–1976) siteerasi vuonna 1965 Trinity Collegessa Hartfordissa John Ruskinia ja kehotti ihmisiä seuraavasti: oppikaa näkemään. Albersin ohjeen ideana oli saksalaistaiteilijan mukaan se, että pelkkä havainto ei riitä, jos ei käytä mielikuvitustaan. Toisin sanoen huikeinkaan suunnitelmallisuus ei kykene selättämään mielikuvituksellisuutta, ja sattuman merkitystä. Samassa luennossaan Albers kehottaa nuoria taiteilijoita käyttämään teoksissaan yhtä lailla mielivärejään kuin karsastamiaankin.

Gullichsenin maalaukset todistavat taiteilijan vapaudesta ja kyvystä valita halutessaan ilmaisut, jotka ovat tyylillisesti ja ajatuksellisesti kuin yö ja päivä. Mutta alvargullichsenilaisessa maailmassa ne molemmat mahtuvat samaan teokseen ja kertovat siitä, miten vapaa ihminen on, kun hän oppii näkemään omin silmin. Taiteilija haluaakin kunnioittaa monenlaisia kiinnostuksen kohteitaan ja kokemuksiaan uusilla teoksilla, jotka kertovat taiteilijan isovanhempien Harry ja Maire Gullichsenin rakennuttaman Villa Mairean ja modernismin merkityksestä nuorelle Gullichsenille, mutta samalla myös taiteilijan nykyisestä kiinnostuksesta psykedeliaa kohtaan.

Yhdistäessään kaksi erilaista visuaalista maailmaa Alvar Gullichsen tarjoaa katsojalle mahdollisuuden holistiseen kokemukseen, joka on paljon enemmän kuin osiensa summa. Kaaos ja kurinalaisuus ovat kokemuksia, joiden yhdistyminen tarjoaa mahdollisuuden nähdä kahteen erilaiseen todellisuuteen. Tämä, jos mikä merkitsee tajunnan ja kokemuksen laajentumaa. Gullichsen on muuttanut työskentelyään avautuakseen uudelle, jonka kohtaaminen saa muutkin näkemään.

FT Juha-Heikki Tihinen