KARITA KIVIKOSKI-VEIJALAINENMaalauksia 5.4.2008 – 27.4.2008
Karita Kivikoski-Veijalaisen (s.1968) vertauskuvallisissa maalauksissa on aiemmissa näyttelyissä ollut lähtökohtana kasvimaailma. Tätä hän jatkaa uusin tulkinnoin nyt myös Verenpisarat- ja Pienten tanssi- teossarjoissa. Sen sijaan Sisinpään- sarjan teoksissa tyhjät huoneet, ikkunat, verhot ja ovet muuttuvat taiteilijan sisäisiksi tiloiksi - omien tunteiden tutkielmiksi. Kivikoski-Veijalainen kirjoittaa teoksistaan seuraavasti:
Kestää useamman vuoden valloittaa uusi tila omaksi sisäiseksi maailmaksi. Olen maalaamalla kotiutunut uuteen kotiini. Sisinpään- sarjan työt liittävät minut ympäristööni, joka ei tunnu enää vieraalta. Nyt olen osa kotiani. Olen sisätilassa katson ulospäin. Kuinka paljon uskallan raottaa näkymää maailmaan? Kuinka paljon näen itseäni? Mitä haluan maailmasta nähdä? Teen valintojani. Rajoitanko maailmaa? Mitä olen valmis kohtaamaan? Näitä pohdintoja ja keskusteluja olen käynyt maalaamalla. Vastauksia ei ole, mutta jonkin tason ajatus siitä, mikä on oma roolini valintoihin.
Alkusysäyksen Verenpisarat -sarjan teoksille ovat antaneet jalostetut verenpisarakasvit. Kasvien voimakas värimaailma ja muotokieli kiehtoi ja sai minut tutkimaan erilaisia purppura-liilavärejä. Värien kautta tutkin myös kukintojen muotoja. Aloin pohtia naiseutta ja naiseksi kehittymistä. Kasvien symbolinen nimi verenpisarat kertovat koko naiseuden elinkaaresta ja siitä, mistä naiseudessa on voimakkaasti kysymys.
Rauli Heino