SAMU RAATIKAINENLaho 23.3.2024 – 14.4.2024

Näyttelyni teokset käsittelevät lahoamista ja hajoamista. Kollaasinomaisten maalausteni inspiroijana ovat olleet rakentamattomasta maisemasta tekemäni havainnot kuten katkenneet puut, hakkuujätekasat, sekä lahottajasienten orgaaniset kasvustot ja ajankulumisen tuomat muutokset. Lahoaminen ja hajoaminen vaikuttavat ajoittain myös väreihin, kun ne haalistuvat ja hapertuvat ajan ja valon kuluttamina.

Maalaukseni kuvaavat eriasteista liikettä, rakenteellista muotojen repeämistä ja kontrollin menettämistä, ilman tiettyä tunnistettavaa mittakaavaa. Nämä maisemassa tapahtuvat muutokset voidaan nähdä laajemmin kuvina vanhenemisesta, haurastumisesta ja katoavaisuudesta - elämän haavoittuvuudesta - tai heijastuksena ja kuvauksena yhteiskunnallisista ja ilmastonmuutoksellisista ääri-ilmiöistä.

Maalatessani tutkin erilaisten materiaalien, välineiden ja epäkonventionaalisten maalausmetodien käytön mahdollisuuksia. Työskennellessäni minua kiinnostaa se, missä vaiheessa ajaudun alkuperäisestä suunnitellusta kuva-aiheen seuraamisesta abstraktiin kuvakieleen, jossa materiaalien käyttäytyminen ja niiden vuorovaikutus alkavat johdattaa tekemiseni suuntaa. Suunnitelmallisuus ja spontaanisuus ovat maalauksissani toisiaan täydentäviä elementtejä.

Käyttämieni maalien koostumus ja niiden fyysinen käyttäytyminen vaikuttavat maalausten lopputulokseen, samoin kuin spraymaalilla maalattujen jälkien epämääräiset ja kalventuvat muodot vastakohtana fyysisten tarkkarajaisten sapluunoiden jättämille jäljille. Työprosessissani minulle on olennaisen tärkeässä roolissa maalin ja muun materiaalin lisäämisen ohella myös aikaisemmin tehtyjen alueiden osittainen peittäminen, tai pyyhkimällä poistaminen. Kutsun tätä ajalliseksi tapahtumaksi jossa menen maalausprosessissa ikään kuin takaisinpäin. Tämän tuloksena aikaisemmin maalatuista muodoista jää jäljelle vain kuoret ja niiden sisäinen informaatio: muodon keho on kadonnut.

Samu Raatikainen