LAURI LAINEAria 20.1.2024 – 18.2.2024

Laskostuvaa arvoituksellisuutta

Lauri Laineen viimeaikaiset Aria- ja Terra-maalaussarjat ovat kiinteässä, mutta aina uudelleen transponoituvassa suhteessa Italian renessanssiin ja barokkiin. Monet tuntevat Laineen tiiviin, ja kuitenkin alati muuttuvan suhteen renessanssiin. Nyanssit puhuvat. Aria merkitsee ilmaa ja oli laatusana jo renessanssin ajalla ilmeikkäälle maalaustavalle.

Aria-sarjan figuurit ovat kokoisiamme. Väreistä raskaat hahmot hakeutuvat kohti maiseman ilmavuutta. Figuurien maisemataustat ovatkin nyt aktiivisempia kuin aiemmin. Kun Aria-sarjaa luonnehtii kefalisuus (kefalos – pää), Terra-sarjan istuvien figuurien taustat, keskimäärin tummempina, korostavat ktoonisuutta, tiivistä suhdettaan maahan. Vertikaalisuhde ”kefalinen – ktooninen” tuntuu piilotetun ylenpalttisen väriloiston alle.

Maalaus Vicenza (2023) tasoittaa vastakohtia: hameen värisävyjen intensiivinen suhteikkuus tuntuu kuin nousevan maan tuhkanruskeasta kraaterista ja muuntuvan sametin pehmeyden ja kahisevan hopeakankaan kromaattiseksi asteikoksi.

Päiden profiiliasennot ja Terra -sarjan istuvien figuurien asennot ovat tulleet monipuolisemmiksi kuin aiemmin. Jopa kierteisasentoja – figura serpentinata – esiintyy. Voimme nähdä näissä maalauksissa myös häivähdyksen Veronesen väriajattelua.

Figuurien laskokset pelkistyvät siveltimenvedoiksi. Siten runsas draperia palveleekin ensisijaisesti siveltimen vaatimuksia. Abstrakti värin ”materiaalintuntu” ja kuvattujen kankaiden materiaalintuntu yhdistyvät. Figuurien ääriviivat ovat myös käyneet entistä pehmeämmiksi.

Laineen käyttämä kerrosmaalaus on primamaalaamista: seuraava värikerros sivellään edellisen vielä ollessa märkä. Tällä tavalla saadaan aikaan yllättäviä välisävyjä, jotka muuttuvat jopa eri kankaiden materiaalien kuvaukseksi. Värit laskostuvat laskosten myötä. Sama kerroksellisuus koskee myös taivaan eri sävyjä ja antaa niille ilmavan tonaalisen väreilyn vaikutelman.

Laineen figuureiden asennot ja värisävyjen yhdistelmät laskosten mainingeissa ovat kuvauksia eri paatosmuodoista ja niiden hiuksenhienoista eroista. Laine ei ”ilmaise” millään keskimääräisellä ”ekspressiivisellä” tavalla vaan osoittaa, miten hänen ilmaisuasteikkonsa elää hienosyisten psyykkisten varausten eroista.

Naisfiguurien enigmaattisuus ei pelkästään johdu profiilissa olevista abstrahoiduista kasvoista, ei ainoastaan figuurien asentojen eräänlaisesta yksinpuhelusta eikä myöskään eri värialueiden runsaasta yhteisväräjöinnistä vaan myös siitä, miten jännitteisesti figuurit asettuvat maisemaan maalauksina.

Altti Kuusamo

Taidemaalari Lauri Laine (s.1946) kuuluu sukupolvensa eturivin suomalaisiin taidemaalareihin. Hän on työskennellyt pitkään Suomen lisäksi Italiassa, Roomassa. Laineen työskentelyyn on aina kuulunut vahva taidehistoriallinen tietoisuus. Vuonna 2020 hänelle myönnettiin Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitali. Laine on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla sekä osallistunut lukuisiin kotimaisiin ja kansainvälisiin yhteisnäyttelyihin, mm. São Paulon biennaaliin (1989) ja Pekingin biennaaliin (2017, 2019). Laineen teoksia on keskeisten suomalaisten julkisten kokoelmien lisäksi mm. Moderna Museet´issa Tukholmassa sekä Malmön taidemuseossa.