MIKA KARHUÄnkyttävä maailma 25.11.2023 – 17.12.2023

Ranskalainen filosofi Gilles Deleuze (1925-1995) pohti ajatusta "mikä pitää tämän kaiken kasassa?” Ajatuksen voisi yksinkertaistaa seuraavasti. Millaiset rakenteet kapitalistisessa yhteiskuntakulttuurissa mahdollistavat toiminnallisen jatkuvuuden ristiriidoistaan huolimatta vai onko muutos totalitaariseen yhteiskuntamuotoon lähempänä kuin kykenemme sitä ymmärtämään?

Runoilija Paul Celan (1920-1970) käsitteli runoudessaan toisen maailmansodan aiheuttaman eurooppalaisen sivistyksen romahduksen jälkeistä aikaa. Hän nimesi sen runossaan Änkytyksen maailmaksi. Änkytyksen maailma oli kyvyttömyyttä kohdata totalitarismin aiheuttamat inhimilliset ja kulttuuriset katastrofit. Ei ollut sanoja katastrofille.Änkyttävän maailman aika vaati ilmaisua, mutta kysymys kuului, miten löytää sen ilmaisemiseen kieli, joka ei periydy ja ylläpidä vanhoja arvoja eikä vahvista tyhjäksi muuttunutta estetiikkaa, ole valheellisen sovittelevaa, populaarista ja totalitaarisen menneisyyden unohtavaa?

Mikä pitää tämän kaiken kasassa on aiheellinen kysymys edelleen.Onko totalitaristinen hallinto ujuttautumassa yhä syvemmälle eurooppalaisiin yhteiskuntiin? Historiallisesti totalitaarisen hallinnon valtaanpääsyä ei voida selittää yksittäisten tekijöiden tai henkilöhahmojen kautta. Totalitaaristen liikkeiden häikäilemätön propaganda lupaa helppoja ratkaisuja inflaatiosta, työttömyydestä, velasta ja vaikka sotilaallisista tappioista juontuviin ongelmiin.

Populistinen puhe nostattaa kansan yhteenkuuluvuuden tunnetta mustamaalaten retoriikallaan ulkomaailman moraalittoman elämän ja syyttää yksittäisiä ryhmiä kaikista ongelmista mitä yhteiskunnassa ilmenee. Tyypillistä totalitarismille on sen vetoaminen kansanjoukkoihin, jota ei voida yhteisen ominaisuuden puutteensa takia rinnastaa mihinkään yhteiseen luokkaan tai järjestöön.Totalitaariset puolueet houkuttelevat riveihinsä poliittisesti ennen hyvin passiivisena näyttäytynyttä, luokkajärjestelmän murtuessa yksilöitynyttä väkeä, joka kokee epävarmuutta tilanteestaan. Demokraattinen hallinto oli aikaisemmin oikeutettu juuri näiden passiivisten kansalaisten hiljaisella hyväksynnällä.

Karkeasti Deleuzen mukaan kyse on siitä, että kapitalistisen demokratian rakenteet ovat olleet riittävän monipuolisia ylläpitämään rauhaa ja miellyttävää elämää. Nyt maailma näyttäytyy useiden eri tahojen valtataisteluna, joiden suhteen olemme voimattomia. Tulkinnalliset näkökulmat taistelevat toistensa kanssa näkyvyydestä ja vallasta.

Kukaan ei voi esittää täydellistä ennustetta siitä, miten näkökulmat otetaan vastaan ja minkälaisin tavoin sitä aletaan tulkita. Ottaen huomioon yleisön täyden vapauden ja oikeuden arvostella sekä yleisön mahdollisesti hyvinkin heterogeenisen rakenteen, on jopa odotettavaa, että vähänkään eettisesti latautunut näkökulma loukkaa tai ärsyttää joitakuita.

Taiteilijan vastuu korostuu entisestään, mikäli ajattelemme kuten amerikkalainen filosofi John Dewey (1859-1952), ettei kysymys ole vain yleisön välittömistä reaktioista, vaan taiteen potentiaalisista muutosvaikutuksista maailmaan: taide voidaan nähdä merkittävänä yhteiskunnan muokkaamisen välineenä tai ainakin ihanteiden, kuten myötätunnon, rohkeuden puuttua epäkohtiin ja säilyttää ihanteita, jotka eivät pääse vallitsevissa olosuhteissa esille ja toimintaan.

Näyttelyni Galleria Heinossa koostuu hiilipiirustuksista ja videoinstallaatiosta, joissa olen pohtinut voimattomuuden aiheuttaman ahdistuksen tunteita, tuntemuksia änkyttävästä maailmasta, jonka hahmottaminen on vaikeaa ja ongelmallista.

Mika Karhu
Taiteen tohtori, kuvataiteilija