AXEL ANTAS417.5ppm 30.9.2023 – 22.10.2023

Uusissa töissään Axel Antas luo visuaalista vastinetta sanalliselle runoudelle. Hän työstää tyhjyyttä monin tavoin, kuvaa sitä kirjaimellisesti ja uskaltautuu myös tuomaan sen galleriatilaan. Teokset ja niiden nimet voivat tuntua ensi silmäyksellä ilmeettömiltä ja elottomilta, mutta Antasin monitahoisen tuotannon äärellä ensivaikutelma väistyy nopeasti. Hänen teoksensa osoittavat, että passiivisuus ja hitaus ovat ihmisen kehittämiä käsitteitä ja sellaisina vieläpä syvästi suhteellisia.

Näyttelyn nimi 417.5ppm on puhdasta dataa: se on Helsingin ilman hiilidioksidipitoisuus mitattuna alkusyksyllä 2023. Läpi koko näyttelyn Antas antaa faktojen puhua puolestaan, ja katsoja saa perehtyä niihin omin päin.

Hienovarainen viittaus erilaisiin aikakäsityksiin toistuu johdonmukaisesti Antasin videoteoksissa ja valokuvissa. Hän yhdistelee taiteellisessa työssään analogisia ja digitaalisia työtapoja niin, että menneisyys ja tulevaisuus limittyvät. Videoteos nimeltä Still Life (Inertia Geometry) on kuvattu 16 millimetrin mustavalkofilmille – joka on otettu käyttöön tasan sata vuotta sitten – mutta se esitetään digitaalisena kopiona ja äänettömällä modernilla tekniikalla. Näyttelyn toinen elokuvateos Diurnal Landscape perustuu villin luonnon tarkkoihin 3D-skannauksiin, joiden myötä todellisuus muuttuu nykyaikaiseksi animaatioksi. Lisäksi nähdään sarjan Compound Ecology valokuvat leikkokukkia esittävistä koruttoman valkoisista 3D-tulosteista, jotka puolestaan perustuvat useiden päivien aikana otettuihin kuviin. Antas on dokumentoinut digitaaliveistoksensa mestarillisesti tavalla, joka on kunnianosoitus 1600-luvun kasvitieteelliselle tutkimukselle.

Antas osoittaa teoksillaan aikakäsityksemme ihmiskeskeisyyden. Teoksessa Diurnal Landscape hän venyttää yhden päivän koko näyttelyn aukioloajan pituiseksi. Näyttelyn alkaessa aamun ensimmäiset valonsäteet valaisevat videoteoksen metsää. Näyttelyn aikana teoksen maailma muuttuu oman sisäisen kellonsa tahdissa, ja kun näyttely päättyy lokakuussa, ilta on hämärtynyt ja digitaalimetsään laskeutuu pimeys.

Ajan suhteellisuutta käsittelee myös Still Life (Inertia Geometry), jossa etanat liikkuvat kuvausstudiossa puhtaan geometrisilla kappaleilla. Etanat turvaavat sarviinsa edetessään varovasti pitkin ympäristön outoja muotoja. Etanoiden tapa hahmottaa maailmaa koskettelemalla saa katsojan tajuamaan, millainen harhakäsitys on pitää niitä hitaina. Luonnossa lukemattomat erilaiset aikakäsitykset ovat olemassa yhtä aikaa. Ainoa elämän nopeus, jota me ihmiset voimme arvioida, on omamme.

Helen Korpak