JAN IJÄSThe Art of Set Design 26.5.2018 – 17.6.2018

The Art of Set Design – Lavastuksen taide

Elokuvien kuvauksissa voi usein kuulla kysymyksen: ”Kestääkö lavastus?”. Kameran paikan siirtäminen, objektiivin vaihto tai panorointi vaikuttavat kuvan suuntaan tai kokoon. Silloin vaarana on se, että studion seinien tai elokuvan tarinaan kuulumattoman maiseman kaltainen lavastamaton alue voi näkyä kuvassa.

Jan Ijäksen näyttelyn The Art of Set Design teoksissa kaupunkikuva liittyy olennaisesti lavastuksen ideaan. Kaupunki on niissä ihannekuvaa esittävä julkisivu tai kokonaan toista kaupunkia esittävä korvaaja. Ajatus asutun kaupungin lavastamisesta sen todellista tilaa ihanteellisemmaksi muodostui aikanaan käsitteeksi “Potemkinin kulissien” myötä. Ruhtinas Grigori Potemkinin Venäjällä vuonna 1787 toimeenpanemassa “lavastuksessa” köyhien asuinalueiden kurjistunutta tilaa “kohennettiin” keisarinna Katariina II:n Krimin matkaa varten muun muassa tyhjien julkisivujen avulla. Ijäksen näyttelyssä lavastus on laajentunut käsittelemään kokonaisia valtioita kuten omaksi ihannoiduksi kuvakseen maskeerattua Pohjois-Koreaa sekä yhdysvaltalaisten agenttitrillerien Neuvostoliittoa. Toden, valheen ja fiktion sekä simulaation, valtaapitävien roolipelien ja “kulissien vuotamisen” kysymys leimaa aikaamme monin tavoin. Elokuvalavastuksen myötä Ijäs tuo teoksillaan keskusteluun mukaan kiinnostavan tason. Ketkä lopulta ohjaavatkaan elokuvia, jonka ympäristöissä ja kohtauksissa liikumme?

Jan Ijäksen käsikirjoittama, ohjaama ja leikkaama ja Simojukka Ruipon kuvaama Kim’s Ideal Sets on videoinstallaatio valtiosta, jonka julkinen näyttäytyminen perustuu lavastukseen ja sen johtajasta, joka kirjoitti siitä kuinka luoda ideaalinen lavastus elokuvaan. Teos perustuu Pohjois-Korean edellisen johtajan Kim Jong llin (1942 - 2011) elokuvanteon opaskirjaan ”On the Art of Cinema” sekä erityisesti sen lukuun ”The Sets Should Reflect the Times”, josta kertojaääni lukee teoksessa otteita. Kim Jong Ilin tiedetään olleen intohimoinen elokuvan harrastaja hänen elokuvakokoelmansa käsittäessä huhujen mukaan kymmeniätuhansia tallenteita.

Kim’s Ideal Sets -teoksen kuvat on kuvattu Pohjois-Koreassa opastetuilla turistien kiertomatkoilla, jotka ovat äärimmäisen ohjattuja suhteessa siihen mitä ja miten niillä saa kuvata. Kaikki viittaa lavastukseen ja sitä kautta näytelmään ja elokuvan tekoon. Teoksessa ei tirkistellä ”lavastuksen” reunoille, vaan kuvataan vain sitä, mitä turistille halutaan näyttää. Suljettu valtio ja siitä ulkomaailmalle esitetty kuva välittyy turistien kameroiden kautta valtavana lavastuksena. Kun lavasteita ei enää tarvita, ne puretaan tai kierrätetään muissa tuotannoissa ja niille annetaan uusia tehtäviä.

Kylmän sodan aikana Helsinki toimi vuosina 1967 – 1997 kaikkiaan yhdeksän amerikkalaisen elokuvan kuvauspaikkana "näytellen" venäläisiä / neuvostoliittolaisia kaupunkeja. Elokuvat olivat pääasiassa agenttitrillereitä.  Yhdysvaltalaiset kuvausryhmät päätyivät Helsinkiin, koska Neuvostoliitossa kuvaaminen ei olisi ollut mahdollista, mutta Helsinki saatiin pienin lavastuksellisin elementein ”maskeerattua” Venäjäksi tai Neuvostoliitoksi. Voidaan siis puhua varsinaisesta ”luonnenäyttelijästä”.

Jan Ijäksen Helsinki Acts -teosta varten etsittiin näiden elokuvatuotantojen kaikki kuvauspaikat ja yksittäiset kuvat ja ne kuvattiin uudelleen alkuperäisellä 35 millimetrin filmin formaatilla. Teoksen yhdeksän näytöstä on nimetty alkuperäisten elokuvien mukaan.

Kari Yli-Annala