AXEL ANTASUncanny Valley 4.2.2017 – 26.2.2017

AXEL ANTAS

Kuvataiteilija Axel Antas tutkii näyttelyssään valokuvien, videon ja lyijykynäpiirustusten avulla ihmisen suhdetta luontoon ja vieraantumista siitä.

Valokuvasarjassa Pathetic Fallacy (2016-2017) taitelija on levittänyt ympäriinsä ja ripustanut puihin pyöreitä betonista tehtyjä kappaleita, jotka painavat saman verran kuin hän itse. Yhdessä kuvista paino saa puunoksat taipumaan maata kohti utuisessa sumussa, joka kietoo maiseman vaippaansa. Toisessa kuvassa kultaiset lehdet hohtavat hopeista puunrunkoa vasten betonipallojen riippuessa oksilla. Painot elävöittävät ja ihmisenkaltaistavat muuten niin liikkumattomia puita; oksat ja lehdet näyttävät raskailta ja surullisilta, kuin niitä painaisi huolien taakka. Peter Schwengerin kirjasta The Tears of Things (Melancholy and Physical Objects) vaikutteita saaneet teokset kertovat siitä, miten fyysiset esineet voivat sijoittaa meidät tiettyyn paikkaan ja määritellä meitä, personoida tunteitamme, vaikka ne samalla ovat täysin autonomisia ja välinpitämättömiä.

Muissa valokuvissa, kuten Binary (2016), maisemasta nousee savurenkaita. Etualan violetti lehvästö kehystää mahtavaa, täplikkäänharmaata kalliota, ja taustan utuisesta lehväkatoksesta nousee pyöreä savupilvi, joka leijailee eteerisesti puidenlatvojen ylle. Auringon tai kuun muotoa noudatellen savupilvi katselee allaan leviävää näkymää, yksinäisenä ja eristyneenä karun valkoista taivaanrantaa vasten.

Näyttelyn suurikokoiset, korkeudeltaan lähes kaksi- ja puolimetriset lyijykynäpiirustukset, Forest and Ellipse Obscured ja Forest and Triangle (2016), ylittävät inhimilliset mittasuhteet. Ne kuvaavat metsän tiheää lehvästöä hienovaraisin harmaansävyin. Molempien kuvien keskipisteessä on geometrisia muotoja kuten ympyröitä ja kolmioita, jotka pilkottavat yhteen punoutuneiden oksien ja juurakkojen välistä. Toisin kuin näyttelyn valokuvissa, nämä muodot edustavat tyhjyyttä, josta paino on poistettu ja jäljelle on jäänyt koruttomia valkoisia aukkoja. Työt ovat syntyneet hitaan, meditatiivisen prosessin tuloksena, jossa taiteilija on rauhallisesti ja systemaattisesti lisännyt grafiittia paperille, ja vaikka ajan kuluminen välittyy töistä, silmä kuitenkin lepää tyhjyydessä, katse kohdistuu olemattomuuteen, aukkoon.

Ympyrät ja tyhjyyden meditatiivinen käsite toistuvat myös videoteoksessa Lines describing a circle (2016), jossa Antas on kuvannut vanhempiensa käsiä, jotka piirtävät ympyröitä lyijykynällä ja musteella, usein vähemmän täydellisin tuloksin. Zen-buddhalaisessa ensō-perinteessä maalataan joka päivä ympyrä, ja yhdellä tai kahdella siveltimenvedolla vapaasti syntyvä ympyrä ilmaisee hetkeä, jolloin mieli valaistuu niin, että se vapauttaa ruumiin luomistyöhön. Antasin vanhempien luomat ympyrät ovat epätäydellisyydessään ja hauraudessaan symbolisia ja ilmaisevat runollisesti ihmisen elämänkaarta yhdistäen alun ja lopun leikkisään, kevyeen tyyliin.

Miten ylittää kuilu ihmisen mielen ja ympäröivän maailman välillä? Kun virtuaalisuus ja digitaalisuus vaikuttavat ihmiselämään yhä voimakkaammin, ihminen näyttää eriytyvän yhä kauemmaksi omasta fyysisyydestään ja käsin kosketeltavasta luonnosta. Antas pyrkii tuomaan esiin tämän kuilun ja sen aiheuttaman vieraantumisen. Muokkaamalla maisemaa suoraan - joko aktiivisen fyysisen intervention kautta tai poistamalla elementtejä piirustuksistaan - hän luo ihmiskehosta symbolisen representaation ympäristöön, kasvattaa ihmiselle juuret ja kehittää ihmisen ja luonnon välille uuden yhteyden.

Louisa Elderton

Axel Antas (s. 1976) asuu ja työskentelee Suomessa. Hän valmistui Kokkolan Pohjoismaisesta taidekoulusta (1997) ja suoritti sen jälkeen B.A.-tutkinnon Lontoon Goldsmiths Collegessa (2000). Hän osallistui hiljattain Villa Snäcksund -residenssiohjelmaan (Pro Artibus) Tammisaaressa (2016). Hänen töitään on ollut esillä useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä vuodesta 2000 lähtien, ja hänen teoksiaan on useissa merkittävissä kotimaisissa ja ulkomaisissa kokoelmissa.

katso näyttely: ARTSY.net