SAMU RAATIKAINENMaalauksia 22.11.2014 – 21.12.2014

SAMU RAATIKAINEN

Kuvataiteilija Samu Raatikainen esittää näyttelyssään avoimeksi jääviä tulkintoja etäisistä tähtisumujen maisemista ja luonnon yksityiskohdista. Maalaukset koostuvat toisiinsa yhdistetyistä erillisistä paneeleista, jotka on toteutettu erilaisilla tekniikoilla. Näin muodostuva maalaus on samaa tilaa, jossa abstrakti ja esittävä käyvät vuoropuhelua keskenään. Näiden kuva-aiheiden rinnastaminen toisiinsa muuttaa yksittäisen paneelin esittämän kuva-aiheen olemuksen ja merkityksen. Paneeli muuttuu "persoonaltaan" toiseksi ja tunnistamattomaksi tilaksi, jossa tilantuntu rakentuu vaaleiden ja tummien värien vuorovaikutuksesta.

Joissakin maalauksissa kuva-aiheet ja hiljaiset ja hitaat monokromaattiset väri- ja kangaspaneelit saavat rinnalleen aktiivisesti heijastavan alumiinin tai grafiittipinnan. Tämä tuo maalausten kontekstiin ja katsomiskokemukseen erilaista aikaa. Aikaa korostaa myös se, että joidenkin maalausten kuva-aiheet ovat valmistuneet eriaikaisesti. Jotkut niistä ovat voineet olla pitkään unohdettuina, mutta tulleet pelastetuiksi, kun ne on asetettu osaksi myöhemmin valmistuneita kuva-aiheita. Tästä rinnastuksesta syntyy jännite; uudelleen löydetyt kuva-aiheet esitetään harkitusti yhdessä järjestettyjen ja sommiteltujen monokromaattisten paneeleiden kanssa.

Maalaaminen ei tarkoita Raatikaiselle vain maalia tai sen käsittelyä, vaan myös maalauksen erilaisten esitystapojen merkitysten tutkimista ja niiden tulkintaa. Näyttelyn maalauksissa tämä on nähtävissä erilaisten työskentelytapojen yhdistämisenä ja kiinnostuksena erilaisiin materiaaleihin. Yhdistelmätekniikassa, jota Raatikainen teoksissaan käyttää, on hänelle olennaista intuitiivinen piirtäminen ja maalipinnan työstäminen pesemällä; sen esille nostaman sattumanvaraisen kuvan informaatio, jota hän muokkaa hallitusti tahtomaallaan tavalla.

Kun katson Raatikaisen maalauksia tähtisumuista, voin ajatuksissani hypätä noin 13,8 miljardin vuoden päähän ja miettiä samalla kaiken näkyvän materian syntymistä. Toiset maalaukset tuovat mieleeni kävelyn metsässä. Kuivana päivänä puut ja kasvit liikkuvat tuulessa neutraalina pintana. Kivet ja hiekka ovat pinnoiltaan mykkiä. Vesi heijastaa kaiken ympärillään olevan aktiiviseksi tapahtumaksi. Kävellessäni silmäni huomaavat jälkiä jostakin maisemassa olleesta asiasta. Maisema näyttäytyy tuolloin loppua vailla olevana materian prosessina, muutoksen yhtenä hetkenä. Muutoksen, joka alkoi samalla hetkellä, kun maailmankaikkeus syntyi.

Kari Alatalo

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.