MIKA KARHUInstallaatio 9.2.2013 – 10.3.2013

Kahden valon välistä, 2006-2013
Tuohi, lasikuitu, poltettu puu ja ääni

MIKA KARHU

Turvattomuus on aina uhka ihmiselle. Jos tulevaisuuden kuva on täynnä uhkatekijöitä, pelon aiheita, joiden mittasuhteet ovat todellisuuden vastaisia, mutta kokemuksellisesti läsnä, turvattomuudesta ja pelosta tulee yhteisestä. Se vaikuttaa kaikkeen ja ilmenee kaikessa sosiaalisessa toiminnassa.

Paradoksaalisesti pyrkimys turvalliseen yhteiskuntaan lisääkin erilaisten uhkatekijöiden määrää. Kiellot ja säännöt lisääntyvät. Tästä on seurauksena, että kiellot ja säännöt muuttuvat ikään kuin "normaaleiksi". Uudet toimintatavat ja ajattelumallit vakiintuvat lähes huomaamatta. Kieltojen ja sääntöjen määrän kasvun kautta ennen normaaliin toimintaan kuuluneet asiat koetaankin uhkana.

Herää pelko yleisen turvallisuuden heikkenemisestä ja ajatellaan, että ei ole enää varaa ylläpitää "sosiaalisia turvaverkkoja", koska talouden kasvuodotukset tulevat muuten uhatuksi. Turvattomuutta herättää kuvitelma siitä, että koko yhteiskuntarakenne sortuu samalla, kun vähäosaisiin joudutaan sijoittamaan taloudellista pääomaa, joka voidaan kohdentaa talouskasvua investoiviin kohteisiin.

Turvattomuuden ja epävarmuuden kaupallistuminen luovat pelon markkinat. Pelon taloudessa ihmisten turvattomuuden pelkoon liitetään ratkaisuksi kaupallisia sovellutuksia, joiden kautta ympäristöön liitettyjä turvattomuutta luovia uhkia voidaan valvoa ja ehkäistä.

Turvattomuutta lisätään epämääräisyyteen ja arvaamattomuuteen viittaavilla uhkakuvilla. Mikä ja kuka tahansa saattaa olla turvallisuutta uhkaavan vaaran kohde. Epämääräisestä uhasta tulee yhteiskunnallisen vallan väline, joka vaikuttaa jokaisen tavallisen ihmisen elämään ja johon ei voi itse millään toimenpiteillä vaikuttaa.

Näyttelyssäni olen käsitellyt rakenteellisen turvattomuuden emotionaalista jännitettä ja sen läsnäoloa tiedostamattomana rakenteena.

Mika Karhu
Kuvataiteilija, tutkija


 
 
 
 
 
top