MARKKU LAAKSOPieni elämä 12.2.2011 – 6.3.2011

MARKKU LAAKSO

Voi kun ehtisi maalata kaikki ne maalaukset, hakata halot, istua nuotiolla, vaeltaa, soittaa rockia, luoda lumet, hiihtää, soutaa, rakastaa ja tulla rakastetuksi, kirjoittaa, piirtää, juosta, hyppiä, uida, juoda ja syödä, istua ja ihmetellä… Pieni elämä, niin pieni että juuri ja juuri ehtii pysyä hengissä. Ainutlaatuinen, ja luultavasti vain tämän yhden kerran.

Seitsemänvuotiaana minuun teki lähtemättömän vaikutuksen laulaja Elvis Presleyn kuolema. Nimenomaan kuolema. Se hetki, jolloin miljoonien tuntema ihminen muuttuu lopullisesti myytiksi ja kuinka myytti alkaa elää omaa elämäänsä. Tuo hetki oli ensimmäinen konkreettinen kosketukseni kuolemaan ja sen käsittelyyn. Välittömästi ihmisen poistuttua alamme miettiä asioita, joita häneltä jäi kokematta ja mikä oli juuri minun suhteeni häneen. Vainajan ollessa viihteen supertähti, Elvis, John Lennon, tai vaikka Michael Jackson, suremme sitä, mitä meiltä jäi kokematta. Lohduttaudumme sillä, että vainaja on saanut elää niin sanotusti rikkaan elämän, kokenut paljon ja jättänyt jälkeensä runsaan tuotannon.

Läheisten poismenon myötä olen yllättänyt itseni ajattelemasta kuinka pitkän rikkaan, tai lyhyen pienen elämän "hänkin" sai elää. Tätä miettiessäni olen kuitenkin oivaltanut, miten järjetöntä on arvioida muiden elämää ulkoa päin. Jokainen elämä on täynnä yksityiskohtia, jotka tekevät siitä ainutlaatuisen ja merkittävän. Rikkaan elämän tietoisessa tavoittelussa saattaa päämäärä sumentua. Omassa kuvien tekemisessä on huikeaa todeta kuinka aika kuluu. Juuri kun olen pääsemässä vauhtiin siinä työssä jota olen aina halunnut tehdä, olen jo tehnyt sitä puolet elämästäni.

Näyttelyni teoksissa olen valjastanut lappi-, Elvis- ja alastonaiheet kuvaamaan erilaisten identiteettien, kulttuurien ja tunteiden vastakkainasettelua. Vaikka työskentelen otsikon alla, en anna sen ohjata teoksia muutoin kuin alitajuntaisesti. Joukossa on töitä jotka päätyvät luonnoskirjasta maalaukseksi useiden vuosien jälkeen, tai samana päivänä kun idea kirkastuu.

Nyt esille tulevan näyttelyn ideoinnin aikaan asuin kaksi kuukautta residenssissä Namibiassa ja Etelä-Afrikan Kapkaupungissa. Kaukana kotoa ja vieraassa kulttuurissa vahvistuivat ajatukset tehdä kuvia minulle tutuilla ja läheisillä keinoilla. Vaikka siis järisyttävää muutosta ei maalauksissani voi huomata, on siellä yksi bambupuinen nuotio, joka on päätynyt lämmittämään talvi-iltaa Inarin Koppelon kylän maisemiin.

Markku Laakso