Minna Jatkola 4.-26.3. 2006

Curriculum Vitae (.pdf)

 

Kokemuksen välittäminen

Minna Jatkolan uudet suurikokoiset maalaukset Galleria Heinossa limittäytyvät hänen aikaisempaan tuotantoonsa johdonmukaisesti. Jatkolan taiteen keskiössä on kysymys identiteetistä ja sen muokkautumisesta yhteisöllisessä prosessissa. Identiteettikäsitteellä   kuvataan ihmisen kulttuurista minuutta ja toimijuutta. Yksilö persoonana tuntee kuuluvansa johonkin joukkoon, jollakin tavoin, omaavansa jotakin ominaisuuksia, joiden ansiosta hän identifioituu, samaistuu kohderyhmäänsä. Identiteettiongelma syntyy silloin kun tämä kohderyhmä ei ole selvä tai se on oman sisäisen tunnepersoonallisuuden vastainen.

Identiteetti on yksilön kokemus omasta itsestään, minuudesta suhteessa muihin. Se koostuu kaikista niistä asioista, jotka erottavat hänet muista ja samalla yhdistää hänen muihin. Ihmisen identiteetillä on kaksi ulottuvuutta: henkilökohtainen ja sosiaalinen . Identiteetti muuttuu elämän kuluessa.

Kulttuuriset toiminnan mallit ja käsitykset ovat jatkuvassa liikkeessä. Samoin identiteetti. Ei ole eroteltavissa jotakin kokonaiskulttuuria ja sen olemusta. Michel Foucault'n käsityksen mukaan kulttuurin identiteetin tutkimisen sijasta on kiinnitettävä huomio kulttuurin rajoihin. Siihen toimintaan, jonka kautta ylläpidetään käsityksiä normaaliuden ja epänormaaliuden välisistä eroista ja tottumuksista.

Identiteetin olemus on toiminnallinen. Se ei ole jotakin ulkopuolista, jonka voi identifioida yksiköksi, joka toimii omilla yksilön elämästä erillisillä säännöillä. Identiteetti on jatkuvissa aktioissa, joita toistuu kaikkialla missä on yhteisöllistä ja instituutiollista toimintaa. Identiteetti muuttuu, muuttaa ja uudentaa rajojaan, joiden kautta yksilö tunnistaa itsensä osana ympäröivää yhteisöä ja jonka jäsenenä hän toimii - on aktiivinen. Identiteetti on sosiaalinen konstruktio. Henkilökohtainen identiteetti koostuu sukupuolesta, iästä, ammatista, etnisestä ryhmästä, kansallisuudesta, harrastuksista, siitä kaikesta, jonka ihminen kokee elämässään tärkeäksi.

Henkilökohtaisen identiteetin ominaisuudet ovat moniulotteisia, toisinaan jopa ristiriitaisia, ja niiden ilmentyminen   nivoutuu sosiaaliseen identiteettiin. Tässä mielessä henkilökohtainen ja sosiaalinen identiteetti ovat liitoksissa toisiinsa. Persoona kokee identifioituvansa omien minän mieltymyksien kautta laajempaan sosiaaliseen yhteisöön, joka muodostaa hänen sosiaalisen minänsä, sosiaalisen identiteetin.

Sosiaalinen identiteetti rakentuu   arkielämän organisoitumisen välityksellä. Yksilö käyttää identiteettiään sosiaalisen toiminnan välineenä. Arkielämään sidotun sosiaalisen identiteetin edellytykset toimivat käytäntöinä ja hänen arkielämänsä todellisuus jäsentyy aina olinpaikkana ja nykyhetkenä - tässä ja nyt - ja että tämä todellisuus on kunkin ihmisen tietoisuuden todellisuus. Ihmisen arkielämän kentän muodostaa välitön toimintakenttä, saavutettavissa ja vaikutettavissa oleva maailma, joka muodostaa aina toimintakentän, jota ihminen objektivoi jäsentämällä sitä.

Yksilö hahmottaa omaa minuuttaan toisten ihmisten kautta. Minuuden tarkastelun lähtökohdaksi voidaankin määritellä yksilön ja ympäristön vuorovaikutus. Tässä näkökulmassa lähtökohtana on ajatus, että yhteiskunta muodostuu sosiaalisista ryhmistä, jotka ovat erilaisissa vuorovaikutus- ja valtasuhteissa toisiinsa. Erilaisia sosiaalisia ryhmiä ovat esim. kansallisuus-, ammatti- ja sukupuoliryhmät. Yksilön identiteetti muotoutuu sen mukaan, millaisten ryhmien jäsen hän on ja missä määrin hän on sitoutunut ja samaistunut erilaisten ryhmien toimintaan, arvoihin ja tavoitteisiin. Ihmiset kuuluvat moniin erilaisiin ryhmiin ja nämä kaikki osaltaan vaikuttavat hänen identiteettinsä muotoutumiseen. Yksilöllisyys perustuu siihen, että ihmisen elämänkokemukset muokkaavat hänen käsitystään itsestään sekä hänen "virittäytyneisyyttään" maailmaan. Yksilöllisyys syntyy toimintaympäristön välisistä jännitteistä, ristiriitaisista tilanteista, joihin ihmisen on luotava oma suhteensa, toimittava tietyllä tavalla selviytyäkseen siinä.

Kokemuksemme jäävät yksityisiksi, jollei niitä tulkitse ja välitä eteenpäin. Taiteen funktio on kokemuksen välittämisessä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kokemuksemme välittyisi sellaisenaan. Taiteen ulottuvuus on yrityksessä kommunikoida, tuoda esiin kokemuksia joiden kautta taiteilija haluaa ilmaista käsillä olevaa todellisuutta, jonka kanssa hän on päivittäin tekemisissä.

Kuvapinnan koko asettaa kuvat tiettyyn liikkumatilaan ja voimaan. Suurissa maalauksissa voi painottaa yksityiskohtia, jotka tekijä kokee tärkeiksi, vaikka se samalla asettaa omat ehdot ja reitit katsomisen tapahtumalle.

"Maalausta, joka on täynnä useampia kohteita ja tapahtumia, ei välttämättä ole helppo ottaa haltuun. Ajattelen katsomisprosessia erilaisten reittien mahdollisuutena; maalausten kuvastoa ja kertovaa ainesta voi lähestyä useammalla eri tavalla. Jos maalauksessa on useita pakopisteitä ja erilaisia, toisistaan erillisiä tiloja, ne hahmottuvat yhdeksi kokonaisuudeksi, joka ei kuitenkaan rajaudu ajallisesti yhteen hetkeen, samanaikaisiksi tapahtumiksi. Asiat, jotka liikkuvat ajallisesti eri tasoilla pikemminkin näyttäytyvät yhdessä samanaikaisesti silloin, kun niitä yhdistää joku sisällöllinen teema. Nämä tapahtumat ovat erilaisia näkökulmia, vivahteita, jotka käsittelevät sisällöllisiä teemoja usein hyvin ristiriitaisestikin. Haluan käsitteellistää ja kyseenalaistaa näkyvää maailmaa ja hyväksyä usean näkökulman mahdollisuuden ilman että ne sulkevat toisiaan pois. Koen että tämä on mahdollista juuri maalauksessa, jossa olennaista ei ole valokuvamaiseen näköhavaintoon perustuva esittämistapa, toisinto luulotellun todellisuuskuvan kappaleesta, vaan ennemminkin se, miltä asiat tuntuvat tai voisivat tuntua yhdestä tai useammasta perspektiivistä. Tietysti kyse on minun omasta todellisuusnäkemyksestäni, ympärilläni olevasta maailmasta ja kaoottisista, sirpalemaisista osista, josta tuo kokemus maailmasta ja todellisuudesta koostuu."

Mika Karhu

 

Beatricen jäljillä, 2006 akryyli ja öljy kankaalle 260 x 340 cm	Helsingin vanhan kirkon puistossa, 2005-2006 muste, akryyli ja öljy kankaalle 300 x 510 cm
Kolme tapaa herätä uuteen hirveään aamuun, 2006 akryyli ja öljy kankaalle 120 x 510 cm	Piilopaikka, 2005 muste, akryyli, öljy ja vaha kankaalle 280 x 250 cm
Ristiaallokko, 2005 akryyli ja öljy kankaalle 60 x 75 cm	Seuraava aamu, 2005 akryyli ja öljy kankaalle 75 x 105 cm
Toimintahäiriö, 2006 akryyli ja öljy kankaalle 200 x 170 cm	Tuntematon sota, 2005-2006 muste, puuväri, akryyli, öljy ja vaha kankaalle 147 x 610 cm
Vauvakuume, 2003 öljy kankaalle 250 x 400 cm

Isoimmat kuvatiedostot avautuu klikkaamalla kuvaa. Lehdistökuvia saatavissa galleriasta.