Anssi Jääskeläinen 22.4.-8.5. 2005

Curriculum Vitae (.pdf)

KUVIEN NOUTAJA

Kuvataiteilija Anssi Jääskeläisen teoksia yhdistävät monet, toisilleen jopa vastakkaiset tekijät. Kuvatuissa hahmoissa voi nähdä pelkoa, haavoittuvuutta, katseita marginaalista, mutta toisaalta myös lämmintä huumoria, elämän myötäkarvaan kulkemista, seksuaalisuutta, maskuliinisuutta, joka näyttäytyy myös epävarmuutena. Teoksia yhdistää myös niissä esiintyvien hahmojen jonkinlainen anatomian ja aistien vajavuus. Jääskeläisen hahmoilta saattavat puuttua kädet tai alavartalo tai jäsenet ovat asennoissa, joihin ihmiskeho ei taivu. Nenästä ja silmistä pursuaa mustaa verenkaltaista ainetta, joka estää näkemisen. Jää selvittämättä, kuvaako se haavoitetun ihmisen pelkoa vai muutosta, toista olemassaolon tasoa.

Anssi Jääskeläisen teosten yksi piirre on myös se, että niissä on jokin erityisesti esille tuleva yksityiskohta ihmisestä. Näitä yksityiskohtia ovat mm. ihoon kirjoitetut naisten nimet, kädet, jotka muuttuvat haitariksi, iho, jota peittävät mustat krusifiksit. Yhdistävänä tekijänä näiden yksityiskohtien välillä on muistaminen, ei vain mielen tapa muistaa, vaan myös ruumiin muisti ja aistimukset. Jääskeläisen teoksissa on esitetty poikkeuksetta vain yksi ihminen kerrallaan. Tuo ihminen kuvataan tyhjää taustaa vasten tilanteessa, jossa valkoisenpaperin reunat ovat rajanneet ihmisen eristyksiin muusta maailmasta.

Anssi Jääskeläisen teokset syntyvät prosessista, jossa reaalimaailmassa koetut kokemukset sulautuvat taiteilijan muistikuviin, kuviteltuihin kuviin, uniin sekä tajunnanvirtaan, vapaaseen assosiaatioon, jonka epäjohdonmukaisuutta ei voi jäljitellä. Näistä tekijöistä johtuen Jääskeläisen teoksia ei voi palauttaa suoraan takaisin näköhavaintoihin, joita hän on tehnyt turuilla ja toreilla. Kyse ei ole henkilömuotokuvista tai ylipäätään kuvista, par excellence, missään katsannossa. Jääskeläisen teokset eivät kuvaa olemassa olevia ihmisiä, ne kuvaavat ihmisenä olemista, sen jatkuvaa prosessia. Ihminen antaa muuttuville tuntemuksille suuremman merkityksen - historiallisesti ja myös juuri tänä kuluvana hetkenä - kuin sille millaisissa muodoissa ja ilmiasuissa, kuten keho, ne tapahtuvat. Jääskeläinen kuvaa teoksissaan ajatuksiaan, tunteitaan ja tuntemuksiaan ihmisenä olemisesta muuttamalla ne kuviksi, par exellence.

Kari Alatalo
kuvataidekriitikko

Kosketuksen summa, 2005	...mä vihasin sitä teini-ikää..., 2005
Turhuuden yläpuoli, 2004	Matkasaarnaaja soittaa meret, metsät, 2004
Mies on hautausmaa, 2005	Hauraus, 2005
Ei sinun asiasi, 2005	Kirkko, 2005
Leilan ja Einon juttu, 2005	Jakamaton leipä, 2005
Epäonnistunut rakkausyritys, 2005	Nimetön, 2005
Pohjois-Karjala, 2005	Tähän mennessä, 2005
Maisema Pohjois-Karjalasta, 2005	Epäkorrektia, 2004
Kaikki teokset: 113 x 76 cm, öljyväri, värikynä tai pellavaöljyvernissa paperille. Isoimmat kuvatiedostot avautuu klikkaamalla kuvaa. Lehdistökuvia saatavissa galleriasta.