Markus Rissanen 23.10.-9.11. 2003

Curriculum Vitae (.pdf)

The Basics of Quantum Biology

Omasta taiteestani tuntuu löytyvän yhtymäkohtia sellaisiin nykymaalareihin kuten Franz Ackermann, Paul Morrison, Takashi Murakami, Lari Pittman, Matthew Ritchie ja Fred Tomaselli. Heidän teoksissaan keskeisellä sijalla ovat hierarkkiset rakenteet, kulttuuriset ja tieteelliset merkkijärjestelmät, toisto, tarkkuus ja täsmällisyys.
Monet alueet, joissa ilmenee systemaattista luokittelua ja järjestämistä ovat aina kiehtoneet minua.Jonkinlaisen konkreettisen tuntuman tällaisiin aloihin sain opiskellessani ensin arkkitehtuuria ja sittemmin matematiikkaa ennen kuin kiinnostuin taiteen tekemisestä. Aluksi torjuin kuitenkin tietoisesti ja erittäin jyrkästi tällaisten alueiden vaikutuksen ja hain taiteeni lähtökohdat mahdollisimman kaukaa niistä. Nämä aiheet tuntuivat olevan taakse jäänyttä vaihetta, jolla ei voinut olla mitään tekemistä taiteessani.
Odottamattomat asiat näyttävät kuitenkin ennen pitkään tapahtuvan mitä todennäköisemmin. Niin myös oma kiinnostukseni erilaisiin luonnontieteellisiin aiheisiin alkoi pikkuhiljaa nousta uudelleen esille. Samalla suhtautumiseni tällaiseen tieteellisempään maailmaan muuttui. Asioista kiinnostuminen ei enää tuntunut edellyttävän ammattimaista tieteen tekemistä, vaan tilalla saattoi olla myös taiteen mahdollistama yllätyksellisyys ja vapaus.
Näyttelyni teokset tuntuvatkin rakentuvan eräänlaisten odottamattomien kytkentöjen ja rinnastusten käyttöön. Asenteena on eräänlainen “tutkiva leikki”. Se voi olla leikkiä tieteellisillä teorioilla (“kvanttibiologia”) tai leikkiä epätavallisilla maalausmateriaaleilla (hartsimaalaukset). Näyttelyn teokset purkavat ja hajottavat osiin erilaisia teoreettisia järjestelmiä ja rakentavat niistä uusia, erilaiseen todellisuuskäsitykseen, logiikkaan ja lainattuihin merkkijärjestelmiin perustuvia konstruktioita.
Teoksieni toteutuksessa olen tietoisesti pidättäytynyt yksilöllisen “maalauksellisen” jäljen käyttämisestä ja tuonut tilalle tieteellistä, objektiivista esitystapaa jäljittelevän maalaustekniikan. Olen siis tavallaan halunnut “mallintaa pois” maalauksellisuuden maalauksistani.

Markus Rissanen

Pinnan vuoksi

Markus Rissanen maalaa älylle. Hänen teoksistaan on turha etsiä ekspressiivistä elettä, sillä ne sijoittuvat maalauksellisen kaksiulotteisuuden tutkimisen maailmaan. Hänen teoksensa muodostavat visuaalisia assosiaatioita erilaisiin kuvallisiin maailmoihin, niin taiteeseen kuin muuhunkin. Rissasen maalaukset vaativat katsojiltaan paljon, koska niiden pinnanomaisuus liittyy maalaustaiteen teoreettisiin kehittelyihin. Lyhyesti sanoen; Rissanen tutkii kaksiulotteisuutta ja maalausta objektina. Taiteilijan projekti on kuin vastauksien etsimistä kysymykseen, miten näemme? Kysymys toimiikin metaforana Rissasen projektille yhdistää luonnontieteellinen ja kuvataiteellinen tarkastelutapa. Näkeminenhän on sekä kulttuurisesti että fysiologisesti määrittyvä asia.
Taiteilijalle tyypillistä humoristisen teoreettista otetta edustavat vaikkapa hänen “hartsimaalauksensa”, joissa maalaus ja ready-made tuntuvat limittyvän. Maalauspohja on niissä päällystetty japanilaisella kukkakankaalla, jonka päälle taiteilija on maalannut geometrisia muotoja tai vaihtoehtoisesti kiinnittänyt pintaan paperipilven. Tämän päälle laitettava hartsikerros tekee teoksista tiukan kaksiulotteisia. Paradoksaalisesti teosten sileys vihjaa kerroksellisuuteen, jota kaksiulotteisuutta tähdentävä abstrakti maalaus ei haluaisi korostaa millään tavalla. Japanilaiset kukat kohtaavat geometrisemman muodon, ja katsoja onkin taas pohdinnan äärellä: miten tämä dekoratiivisuus määrittyykään? Onko se ironista, pilailevaa vai anti-modernistista? Asia muuttuu entistä kiinnostavammaksi, kun tajuaa maalauksen muuttuvan esinemäisemmäksi - kuin kaakelilaataksi.
Rissasen kuvamaailmassa tuntuu olevan jotakin hennosti retroa. Taiteilija onkin ollut kiinnostunut 60- ja 70-lukujen designistä. Aikaisemmat maalaukset herättivät huomiota pop-taidemaisuudellaan. Pop on vain eräs taso. Rissasen teoksille on ominaista eräänlainen maalauksellisilla viittauksilla ja teoretisoinnilla pelaaminen. Tähän liittyy hänen kiinnostuksensa luonnontieteisiin. Richard Dawkinsin Geenin itsekkyys - teoksen ajatukset kiinnostavat Rissasta. Erityisesti termi meemi kiinnostaa taiteilijaa. Meemi on kulttuurisen välittymisen eli kopioitumisen perusyksikkö. Rissasen teoksista löytyykin usein metkaa variointia: sininen tausta luo syvyysvaikutelmaa, kun toisessa muuten samankaltaisessa teoksessa neutraalimpi väri puolestaan juhlii pinnanomaisuutta. Taidehistoriallisesti herkullisimpia ovat taiteilijan leikittely konkretismi-sitaateilla ja vieläpä kovareunakonkretismilla. Rissanen on esimerkiksi välillä käyttänyt teippiä maalatessaan.
Verrattuna aiempiin teoksiin (Pastilli-tuolin termodynaaminen simulaatio, 2000 ja Matka vuorille, 2002) uus-rissaslaisuus vaikuttaa aluksi karulta. Poissa ovat kirkkaat perusvärit ja tilailluusioita luovat taustat. Tilalla vaikuttaa ensisilmäyksellä olevan monimuotoisten ja -mutkaisten maalauksellisten tilojen rakentelu. Katsoessa Rissasen tieteellisiä kaavioita hyödyntäviä teoksia, joissa välillä esiintyy Windows-opastimen oloinen havainto-herra, alkaa hiljakseen pohdiskella. Voiko kaavio olla moniulotteinen? Miten havainnollistaa abstraktia asiaa kuviolla? Ja milloin kuvio alkaa elää omaa visuaalista elämäänsä? Vaikuttaakin siltä, että luonnontieteellisen ja esteettisen näkökulman risteytykset puhuvat holistisen maailmankuvan merkityksellisyydestä. Päädymmekin renessanssin maailmaan, tai pikemminkin esimoderniin maailmaan, jossa kapea-alaista asiantuntijuutta tärkeämpää oli monenlaisen tiedon prosessointikyky. Markus Rissanen tekee tätä tietoisesti ja ei-kangistuneen ohjelmallisesti. Ohjelmallisuus onkin hänen kohdallaan enemmän paneutumista ja ammattimaisuutta kuin julistusta.
Markus Rissasen tapa maalata ei ole ryppyotsaisen teoreettinen, vaan hän onnistuu vaativassa älyllisen iloittelun taiteenlajissa. Fiksujen maalausten ei todellakaan tarvitse olla kuivia. Pikemminkin päinvastoin.

Juha-Heikki Tihinen

Matka Vuorille, 2002 akryyli kankaalle 140 x 160	Thermal aspect of quantum biology, 2003 akryyli kankaalle 140 x 160
The basics of quantum biology, 2003 akryyli kankaalle 140 x 160	Genetic simulation, 2003 akryyli kankaalle 140 x 160
Natural RGB I, 2003 akryyli kankaalle 160 x 140	Natural RGB II, 2003 akryyli kankaalle 160 x 140
Even though he was blue he experimented with red, 2003 akryyli kankaalle 140 x 160	The seed of all five, 2003 akryyli kankaalle 98 x 106
Pattern of production, 2003 akryyli kankaalle 122 x 130	Reading between genetic lines, 2003 akryyli kankaalle 122 x 130
Haiku, 2003 akryyli, maalattu paperi ja hartsi MDF-levylle liimatulle kankaalle 27 x 32	Haiku, 2003 akryyli, maalattu paperi ja hartsi MDF-levylle liimatulle kankaalle 44 x 50
Experimental snowflakes, 2003 akryyli kankaalle 160 x 140   Isoimmat kuvatiedostot avautuu klikkaamalla kuvaa. Lehdistökuvia saatavissa galleriasta.