Marja Pirilä 18.1.-9.2. 2003

Curriculum Vitae (.pdf)

CAMERA OBSCURA sisätila/ulkotila

Ajatus näiden kuvien tekemiseen syntyi yöllisestä oivalluksesta: camera obscuraksi muutetussa huoneessa saisin yhdellä kertaa samalle filminpalaselle ihmisen, hänen huoneensa ja ikkunasta avautuvan maiseman. Miten kokonaisvaltainen menetelmä ihmisen elinpiirin kuvaamiseksi!

Vuosikausia neulanreikäkameroilla työskennelleenä aloitin projektin uteliaan sinnikkäänä: testejä useiden minuuttien valotusten kanssa, työläitä pimennyksiä, kuvausaikojen sopimisia ja peruuntumisia, valon odotusta, rajaus- ja tarkennusyrityksiä pimeissä tiloissa. Häikäistymistä valosta. Nautintoa huoneen metamorfoosista. Ihmetystä väreilevästä, lumoavasta ilmiöstä.

Useimmiten camera obscuroissa tapahtui jotain odottamatonta. Suunnitelmat muotoutuivat uusiksi, tila ja tilanteet johdattivat ennakoimattomiin ratkaisuihin. Pimeässä huoneessa pitkän valotuksen aikana saatoin vain toivoa, että silmieni edessä alati muuttuva väreilevä ilmiö piirtyisi filmille sellaisena, kuin sain sen kokea hiljaisessa huoneessa.

Kuvista alkoi muotoutua paitsi ihmisen elinympäristön myös mielenmaiseman kartoitusta: ajatusten, muistojen, unien, pelkojen ja haaveiden heijastumia.

Marja Pirilä
ote valokuvakirjasta CAMERA OBSCURA sisätila/ulkotila, Musta Taide, 2002

Ruumis, mieli ja camera obscura

Marja Pirilä tarvitsee kuviaan varten mustaa muovia, kuperan linssin ja tietenkin kameran. Ne mukanaan hän astuu huoneeseen, peittää ikkunat muovilla, tekee muoviin pienen reiän ja asentaa siihen yksinkertaisen optiikkansa. Arkinen tila muuttuu camera obscuraksi, pimeäksi huoneeksi, jonka seinille ikkunoista avautuva näkymä heijastuu ylösalaisin. Tässä tilassa Pirilä valokuvaa huoneessa asuvan ihmisen. Huoneen haltija on siis kamerassa kahdessakin mielessä: sisällä camera obscurassa ja kuvana valokuvakameran etsimessä.

Ulkomaailma ja sisätila sekoittuvat toisiinsa. Syntyy tunnelma, jonka merkityksistä kieli ja ajattelu tavoittavat vain ohuen pinnan. Kokemus paikantuu ruumiiseen, aistimuksiin, unenomaisiin vivahteisiin. Huoneista rakentuu näyttämöitä, joihin voi tulkita oman tilan ja ulkopuolisen maailman välisen problematiikan. Jokainen ihminen on ulkopuolen, kulttuurin ja toisten ihmisten, muokkaama. Kukaan ei elä vain itsensä varassa, ei edes omassa tilassaan.

Ote Janne Seppäsen artikkelista “Ruumis, mieli ja camera obscura” (CAMERA OBSCURA sisätila/ulkotila, Musta Taide, 2002)

 

	Camera obscura-teos, 2002 lasi, linssit, kromogeeninen värivedos 150 x 275
Camera obscura-teos, 2002 lasi, linssit, kromogeeninen värivedos 150 x 275	Camera obscura/Tiinan huone 2002, Tampere kromogeeninen värivedos 126 x 160 (editio 7A) editio 7A + 7B
Camera obscura/Helmi 2002, Tampere kromogeeninen värivedos 130 x 105 (editio 7A) editio 7A + 7B	Camera obscura/Leevi 2002, Tampere kromogeeninen värivedos 86 x 70 (editio 7A) editio 7A + 7B
Camera obscura/Reilika ja Reno 2002, Tampere kromogeeninen värivedos 160 x 128 (editio 7A) editio 7A + 7B	Camera obscura/Tiina ja Mika 2002, Tampere kromogeeninen värivedos 157 x 120 (editio 7A) editio 7A + 7B
Camera obscura/Iris 2002, Tampere kromogeeninen värivedos 190 x 77, diptyykki editio 7	Camera obscura/Marjan huone 2002, Tampere kromogeeninen värivedos 177 x 82, diptyykki editio 7
A ja B sarjat vedoksen koon mukaan; A suuret, B pienet Suuremmat kuvatiedostot löytyy ladattavaksi tai katseltavaksi klikkaamalla kuvaa