Anssi Jääskeläinen 8.5.-1.6. 2003
Piirustuksia 1999-2003MINÄ JA KUVA
Minun on vaikea sanoa teoksistani tai työskentelystäni mitään yleisluontoista. Teokseni ovat yksilöitä, joiden sisuksiin kätkeytyvät lähtökohdat ja tarinat ovat hyvin erilaisia. Tai sitten niitä ei ole.
Tarkoitan, että käytän kernaasti assosiaatioita, joita en pysty perustelemaan minkäänlaisin järkisyin edes itselleni. Minusta taide on vapauden muoto, jossa mikä tahansa voi muuttua mahdolliseksi. Täytyisikö vapauskin pystyä perustelemaan. Hyvällä syyllä voi sanoa, että minä olen mies, joka ei aina tiedä mitä tekee.
Hyviä syitä kuvan tekemiseen ovat mielestäni työ ja ajankäyttö. Ihmisellä on elämä, joka on kuitenkin elettävä, ja sen elämisen aikana täytyy jotakin tehdä, muuten menee järki. Minun kohdallani tuo jonkin tekeminen on kuvan tekemistä. Minusta tuntuu, että juuri minulle se on kaikkein järkevintä. Toisin sanoen taide toimii kuin pelastusrengas. Taiteen tekemiseen liittyvä työkuri ja muu kurinalaisuus ovat minut pelastaneet, pitäneet minut järjissäni.
On tietysti olemassa myös tietty voiman ja vapauden tunne, jonka hyvin onnistunut työ antaa tekijälleen. Sitä on vaikea selittää, se on vain jotain, joka saa mielen leijumaan jossakin kaiken turhan ja joutavan yläpuolella. Tuo tunne on niin huimaava, että siitä muodostuu jotakin tavoiteltavaa, jota kohti kannattaa pyristellä. Siitä tulee motiivi jatkaa kuvan tekemistä. Tämä on sitäkin merkittävämpää siinä valossa, että arkielämäni muutoin on varsin rutiininomaista ja epäkiinnostavaa.
Anssi Jääskeläinen
Kultainen kukkula, 2000
Football, 2001
Perhejuttuja II, 2003